tiistai 24. tammikuuta 2017

Juha Seppälä - Mr. Smith



Tämä bloggaus on osa kirjablogien ja Yle Kirjojen Suomi -hankkeen yhteistyötä, jossa jokaisesta Kirjojen Suomen kirjalistan teoksesta julkaistaan kirjablogiteksti.

Juha Seppälä  Mr. Smith (WSOY 2012)

"Minun on oltava vaativa, kovakin. Anteeksiantamaton en ole. Minun on kärjistettävä ja karrikoitava, jotta asiakkaalleni kirkastuisi hänen tilanteensa. Joskus minun on vaikutettava tapahtumien kulkuun jälkikäteen, kirjoitettava historiaa uusiksi, varsinkin jos pidän tapahtunutta kohtuuttomana. Jos tarvitaan Kekkosen avioton poika, teen sellaisen."
Juha Seppälän Mr. Smith otettiin Yle Kirjojen Suomi -teoslistalle perustelujen mukaan ihmisen loputtoman ahneuden havainnollistajana. Teoksen todettiin kertovan talouselämän ankarien lainalaisuuksien vaikutuksesta ihmisiin luonnolakien tapaan. Kaikenlaista kauppaa romaanissa käydäänkin halki aikakausien. Mystinen kertojahahmo, mihinkään sitoutumaton ja juurettomuutta poteva Mr. Smith ratkaisee ihmisten ongelmia korvausta vastaan. Samalla häntä mietityttää isoisän vanha romaanikirjoitus, josta on jälkipolville säilynyt vain kustantajan hylkäyskirje.

Talouden lainalaisuuksien ohelle vähintään yhtä merkittäväksi elementiksi kohosi kirjaa lukiessani nimenomaan etsiminen. Tuo ikiaikainen kaunokirjallisuuden teema kuljettaa romaanin henkilöitä eri tavoin lopullisten päämäärien ollessa kuitenkin hieman hämärän peitossa. Isoisän, Karjalan Kannaksella ahkerasti erilaisia tavaroita ja palveluita kaupanneen herra Schmidtin, katoaminen kuvioista on jättänyt Mr. Smithin mukaan jälkensä tämän omaan isään, jonka kautta taakkaa on siirtynyt ilmeisesti Smithiinkin. Kaikki tuntuu keskittyvän Viipuriin ja siellä tiettyyn taloon, jossa isoisä perheineen on jonkin aikaa asunut. Taloon kytkeytyvät merkillisten sattumien kautta myös kirjan muut henkilöt. Näitä ovat eläköitynyt, median murrosta päivittelevä päätoimittaja Orvo Manninen sekä tämän poika, vastapainoksi uudenlaisten medioiden maailmassa sukkuloiva älypuhellinsovellusten kehittäjä Erno Manninen. Kriisiin joutunut kirjailija Erkka Torro päätyy myös Mr. Smithin asiakkaaksi, ja tällöin käsitellään kirjallisuuden ja kirjailijan suhdetta (jota olen itsekin pohtinut jokin aika sitten blogipostauksessani) hillittömän herkullisella tavalla  seuraa ryöpytys, jossa saavat osansa media, kustannusala ja monet muut kirja-alan toimijat. On hauskan ironista, että juuri aamu-tv:n kirjaohjelmaa pitkään juontaneet toimittajat ovat valinneet listalleen teoksen, jossa paasataan näin rajusti kirjajulkisuudesta. Kirjallisuusblogin pitäminen mainitaan myös!
   "Hän koki tulleensa tiensä päähän, hän oli luullut valehdelleensa tarpeeksi, tehnyt kirjoittamisestaan teollisen formaatin sovelluksen. Hänelle kerrottiin, että hänen piti nyt mennä lukijoiden eteen, yhä lähemmäs, antautua kontaktiin näiden kanssa, antaa heidän koskettaa itseään. Hän oli vieraillut muutamissa talk show- ja aamu-tv-lähetyksissä, mutta oli kiusaantunut sekä omasta että juontajien puolesta.
   Kirjallisuusblogissa hän naputteli jäykin sormin lyhytsanaisia vastauksiaan.   Kysyttiin sitä, mistä hänen teoksessaan oli perimmiltään kysymys, eikä hän voinut menetellä kuin Schubert, joka moisen kysymyksen kuultuaan soitti teoksensa uudelleen."
Teoksen henkilögalleriaan kuuluvat myös itseään ja onneaan aktiivisesti etsiskelevä Briscilla ja alkoholisoitunut, tekemissään hämärissä purkutöissä asbestille altistunut ja siihen kuolemassa oleva Rane. Heidän tiensä kohtaavat hetkeksi, mutta katoavaista on onni. Briscilla oli kohdannut markkinoiden merkityksen omalla kohdallaan teini-iän festarireissulla, jossa telttakylä, kuten maailma myöhemmin, oli kiinnostunut vain hänen paljaasta alapäästään. Sen jälkeen miessuhteet ovat olleet toivottomia, ja ikää vain kertyy lisää. Pubeissakin aletaan hakea viereltä tanssimaan nuorempia. Briscilla kulkee kahta tietä sukuvietin ja minävietin viemänä, eikä niiden välillä harhailu ole tuottaakseen tulosta. Kauneuden katoaminen on lopulta Briscillan suuri ongelma, ainakin Mr. Smithin mielestä kun hänkin tietysti osuu Briscillan tielle. Mitä jää ihmiselle, kun hän menettää nuoruutensa?




Kirjablogien ja Kirjojen Suomen yhteistyötä esittelevässä postauksessani myönsin, että en ollut aiemmin lukenut Juha Seppälän kirjoja. Nyt Mr. Smithin luettuani mielipiteeni on, että Seppälä on kertojana selkeästi mestarillinen. Hän pitää hienosti hallussa romaanin näkökulmien mosaiikin, rihmaston lailla kurkottelevan ja yhteyksiä luovan, osittain sisäkkäinkin asettuvan kokonaisuuden. Kertojaäänet vaihtuvat eleettömästi hahmojen minäkerronnasta kaikkitietävyyteen, vai onko ääniä sittenkin lopulta vain yksi, kaiken keskiössä ja eri aikatasoissa liikkuvan Mr. Smithin? Arvostan myös Seppälän taustatutkimusta erityisesti talouden rakenteisiin ja Itä-Karjalan historiaan sekä siellä käytyyn kauppaan perehtymisessä. Tekijän hankkima tieto on yhdistelty osaan suurta kertomusta tavalla, jollainen on sujuvuudessaan aina ihailtavaa. Romaanin rakenne ja tarinan käänteet on luotu ammattikirjailijan varmuudella. Seppälä uskaltaa myös ottaa kantaa, saarnatakin, näyttäessään miten asiat ovat menossa nykymaailmassa kohti sekasortoa ja toivottomuutta. Talous on nostettu korokkeelle ja rahoitusmarkkinat ovat se asia, joka säilyy turvallisena ja kaatumattomana silloinkin, kun kaiken muun annetaan kaatua ja romahtaa. Jos haluaa jäädä henkiin, kun muu maailma lakkaa olemasta, kannattaa mennä pankkiholviin, jossa käyntiä verrataan hetken viettämiseen ikuisuudessa. Henkilöiden välisissä suhteissakin törmätään maailman epäreiluuksiin.
"Hän ymmärsi, ettei voinut antaa miehelle yhtään ylimääräistä sen palkkion lisäksi, joka tälle työnvälitystoimiston kautta järjestetystä työstä maksettiin. Donald olisi katsonut rahoja hänen kädessään, sitten hänen silmiinsä, ja sitä katsetta Erno ei olisi kestänyt."
Vaikka maailma on ankara ja hyvinvoinnin osalta pahasti jakautunut, ei Seppälä ole unohtanut kirjastaan huumorin pilkahduksia eikä toivoa. Jälkisanat kertovat, miten hahmoille lopulta käy, ja kuten takakansi lupaa, joku etsijöistä myös löytää. Olo ei jää ahdistuneeksi, vaikka maailmamme on mitä on.

Katso myös:
Mr. Smith vapaasti luettavana e-kirjana

Yle Kirjojen Suomi
Hankkeen Facebook-sivu
#kirjojensuomi
Kirjablogit ja 101 kirjaa

4 kommenttia:

  1. Olen lukenut tämän aikanaan, ja aiheet ovat herkullisia. Katsanto on (keski-ikäis)miehinen. Onko tämä sitten suositus vai ei, kukin päättäköön itse :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ääk, yleensä reagoin herkästi jos havaitsen kirjassa keski-ikäistä setämiesmeininkiä, mutta tästä en sitä tunnistanut! Olenko turtumassa jo näin 28-vuotiaana mieshenkilönä setämiehisyyteen, kauheaa! :D

      Poista
  2. Olen lukenut tuoreimman Seppälän, Kuoppakaupungin, ja rakastuin. Tämän aion ehdottomasti myös lukea! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistankin lukeneeni innostuneen postauksesi Kuoppakaupungista! :) Suosittelen kyllä kovasti tätä, Seppälällä on käsittääkseni varsin vakiintunut tyyli, joten pidät hyvin todennäköisesti tästäkin.

      Poista