perjantai 22. syyskuuta 2017

Pasi Ilmari Jääskeläinen - Väärän kissan päivä

Pasi Ilmari Jääskeläinen Väärän kissan päivä (Atena 2017)

"Oletteko pannut merkille, että nykyään Marrasvirralla on naurettavan paljon kissoja? Niihin törmää kaikkialla, vaikka niihin ei kiinnitetäkään huomiota. Meilläkin asuu yksi. En muista, mistä ja milloin se tuli, Miuku, Muru vai Naukuko sen nimi on, mikä lie. Tulee ja menee oman päänsä mukaan. Sellainen yönmusta otus. Osittain valkoinenkin, ehkä jopa enemmän valkoinen kuin musta, kun tarkemmin mietin."
Pasi Ilmari Jääskeläisen soisi olevan tuttu nimi jokaiselle kotimaisen kirjallisuuden harrastajalle genremieltymyksistä riippumatta. Olen aiemmin lukenut Jääskeläiseltä novellikokoelman Taivaalta pudonnut eläintarha ja esikoisromaanin Lumikko ja yhdeksän muuta, joka on mielestäni 2000-luvun parhaita suomalaisia romaaneja. Hänen toinen ja kolmas romaaninsa ovat myös olleet lukulistalla pitkään, mutta eivät olleet pinoon asti ehtineet ennen kuin tuli tieto Jääskeläisen neljännen romaanin ilmestymisestä. Kirja meni varaukseen ja se on viime viikkoina ehtinyt saada jo kehuvia kirjablogiarvioita ja kritiikkejä, joita olen yrittänyt vältellä, sillä halusin astua Väärän kissan päivään ennakko-odotuksitta ja yllättyä kaikista tulossa olevista käänteistä, joita Jääskeläisen mielikuvituksellinen kerronta lukijalle tarjoaa.

Romaanin pääteemana kulkee muisti, jota käsitellään erityisesti päähenkilö Kaarnan äidin sairastaman dementian kautta. Nykypäivän maailman väestön vanhetessa yleistyvä sairaus on toistuvasti puheenaiheena, ja lääketiede selvittää suurin resurssein jatkuvasti syitä, seurauksia ja kehittelee lääkettä. Väärän kissan päivässä spekuloidaan mahdollisuudella, että lääke muistisairauteen löydettäisiin. Tarinan alussa Kaarna kutsutaan kotikaupunkinsa Marrasvirran vuosittaisen syysfestivaalin vietosta äitinsä luo hoivakotiin, sillä äiti on kuolemaisillaan. Kaarna on vuosien varrella vieraantunut Alice-äidistään, joka on työurallaan ollut arvostettu psykologi. Paljon on jäänyt sanomatta ja hämärän peittoon, ja ensin vaikuttaa siltä että tulee jäämäänkin, koska Kaarnan päästessä hoitokodille äidin kerrotaan menehtyneen. Asia ei kuitenkaan ole aivan näin yksinkertainen... Kaarnan festivaalipäivästä tulee monin tavoin odottamaton, ja on luvassa vauhdikkaiden käänteiden sekä maton jalkojen alta vetävien yllätysten sarja. Jääskeläisen kirjansa tapahtumaympäristöksi luoma kuvitteellinen Marrasvirran kaupunki nousee monessa kohtaa mielessäni vertauskuvaksi koko Suomesta ja sen nykyilmapiiristä: kaupungissa järjestetään esimerkiksi vuosittainen natsien ja anarkistien kahakka, jossa pelätään tulevan lopulta kuolonuhreja. Tästä huolimatta visio tulevaisuudesta on lopulta toiveikas, mihin liittyvät vahvasti kirjat, kuinkas muuten! Teoksen tapahtumapaikkoihin kuuluu mm. huikea lastenkirjasto, jonka hyllyille on koottu suunnilleen kaikki kuviteltavissa olevat lastenkirjat.
"Äiti oli selittänyt hymyillen, että kaikki kerrotut tarinat, älyttömimmätkin, olivat jollain tasolla tosia. Ihmisillä nimittäin oli syvällinen tarve puhua totta. Oli hyvin raskasta ja kuluttavaa jättää asioita kertomatta. Tarinoiden kertominen oli viekas tapa saada puhua salaa, turvallisesti ja kenenkään huomaamatta ääneen niistäkin asioista, joiden oli pysyttävä ikuisesti salaisuuksina. Siksi tarinat olivat niin tärkeitä: ilman niitä olisi ollut pakko vaieta siitä, mistä ei voi puhua."
Juonesta ei tee mieli kertoa enempää, jotta potentiaalinen lukija pääsee blogitekstini jälkeenkin kokemaan kaikki käänteet, jotka kirjailijan räiskyvä mielikuvitus on tällä kertaa tuottanut tekstiksi. Jääskeläiselle tunnusomaista on pitää lukija valppaana, ja teoksessa on paljon asioita, joihin on hyvä kiinnittää matkan varrella huomiota. Koska kissat on nostettu teoksen otsikkoonkin, on jo selvää, että kirjan sivuilla toinen toisensa jälkeen vilisevillä mystisillä kissoilla on merkityksensä. Vaikka mukana on jälleen aineksia tieteiskirjallisuudesta ja maagisia ripauksia, Väärän kissan päivä on ensisijaisesti psykologinen jännäri. Keskeisen hahmon ammatin myötä psykologiaa on romaanissa mukana paljon kyökkitasoa enemmän. Jääskeläisen ironinen huumorikin toimii tuttuun tapaan. Romaani etenee tiivistunnelmaisen dekkarin rytmissä, ja kirjailija on tietysti erittäin tietoinen käyttämistään kerronnan keinoista: teksti kommentoi välillä metafiktiivisesti itseään kertoja Kaarnan suulla. Kerronta on mukaansatempaavaa ja pitää kyydissä tiukasti, kieli loistaa kirkkaan värikkäänä. Juonen rakennus ja hämäävinä heiluvien langanpätkien punominen yhteen ovat suorastaan mestarillisesti toteutetut. Kirjan lopusta en sano muuta kuin että se on kylmäävän hyvä.

Pasi Ilmari Jääskeläinen on mielestäni kirjoittanut nyt vähintään yhtä hyvän romaanin kuin hänen useille kielille käännetty esikoisromaaninsa, ja Väärän kissan päivälle soisi myös menestystä kansainvälisesti, koska potentiaalia on. Kirjassa on monia elementtejä, jotka ovat tehneet suomalaisesta kummakirjallisuudesta maailmalla suosittua, vaikka mukana ei ole laskelmoinnin häivääkään, vaan kirjailija pysyy uskollisena tyylilleen ja kertojanäänelleen. Luin tämän kirjan kirjastolainana, mutta sen monikerroksiseen maailmaan olisi kiehtovaa sukeltaa uudestaankin, joten voisin kuvitella hankkivani romaanin vielä kotihyllyyn. Ehkäpä onnistun syksyn messuilla törmäämään kirjailijaankin, joka on jo vuosien takaa Twitter-tuttu ja hänen juttunsa onnistuvat riemastuttamaan säännöllisesti. Heitän lopuksi vielä ilmoille vetoomukseni nimeltämainitsemattomien kotimaisten kirjallisuuspalkintojen raadeille, että nyt olisi kuulkaa jo aika. Tik, tak, kiiruhda!

Muissa blogeissa: Tuijata, Leena Lumi, Kirjavinkit, Kirja vieköön, Mustetta paperilla, Järjellä ja tunteella, Usva, Reader, why did I marry him, Kirsin kirjanurkka, Ja kaikkea muuta

8 kommenttia:

  1. Tuomas, niin samaa mieltä kanssasi kaikesta ja miten hienosti käsittelet kirjaa, kun laajennat sen kuin kuvaksi nyky-Suomesta. Minähän olen itse harjukaupungin saarelta, joten koin tämän likeisesti ja taas, kuten kävi Harjukaupungin salakäytävien kanssa, hyvin omakohtaisesti, iholle tulevasti.

    Tämä on Pasilta paras tähän asti! Tämä on maailmankirjallisuutta, mutta tämä: "Heitän lopuksi vielä ilmoille vetoomukseni nimeltämainitsemattomien kotimaisten kirjallisuuspalkintojen raadeille, että nyt olisi kuulkaa jo aika. Tik, tak, kiiruhda!" Tuomas, tämä tekisi niin mieli hakata kiveen! Aina samat niillä palkinnoilla, samat, jotka eivät väräytä minussa mitään! Nyt todellakin olisi jo aika. Tik, tak, kiiruhtakaa ja näyttäkää, että tunnistatte laatukirjan!

    Parasta ikinä Pasin kirjasta: Hyvä Tuomas!

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Leena! <3 Sydäntä lämmittää tällainen kommentti, erityisesti koska tiedän sinut Jääskeläisen kirjojen ihailijaksi jo pitkältä ajalta.

      Kirjan muistiin ja ihmisten välisiin suhteisiin kytkeytyvissä teemoissa on paljon sellaista tarttumapintaa, johon voi samastua, universaaleja asioita. Sekin tekee tästä ihan maailmankirjallisuuden tasolle nousevan teoksen, yleisen kirjallisen laadun lisäksi. Ja noista palkinnoista, niin en todellakaan ymmärrä mitä siellä tänä vuonna sitten on, jos ei tätä ole ehdokkaissa mukana.

      Poista
  2. Minustakin tämä on paras Jääskeläinen tähän mennessä. Hänen kertojanäänensä on jotenkin kypsynyt ja tarinan rakenne pysyy hallussa kertakaikkisen suvereenisti. Maailmanmaineesen on noussut paljon huonompia kirjoja, joten tälle toivoisi laajaa menestystä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, tarinan kasassa pitäminen ja juonen rakentaminen olivat kirjassa aivan ihailtavalla tasolla. Ja todella on tullut luettua paljon kehnompia mutta menestyneitä käännöskirjoja, varsinkin psykologisen jännärin genrestä. Toivottavasti kirja löisi läpi laajemminkin!

      Poista
  3. Niistä unohteluista, joista mainitsit blogini kommenteissa. En itsekään muistanut Bulgakovin Mestaria ja Margaritaa, jossa olevan kissan geenejä tästäkin teoksesta taatusti löytyy.

    Ihan mahti teos, kun voi bongailla vaikka mitä ja se kieli. Toimii kuin Kaurismäen leffojen dialogit. Olis kyllä ihan loistavaa, jos tämä voittais sen F-kirjaimella alkavan - tosin mulla on pari muutakin teosta luettuna, joille kyseisen palkinnon kovasti soisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, Bulgakov on mulla hyllyssä odottelemassa aina vaan, pitäis lämmitellä se viimein. Viimeistään seuraavaan klassikkohaasteeseen! Mä just mietin, että mulla ois ehkä neljä vahvaa F-ehdokasta toistaiseksi, mutta pari paikkaa kyllä hakisi vielä täyttäjiään. Noita uutuusromaaneja on vielä toki pinossa...

      Poista
  4. Loppu on tosiaan kylmäävän hyvä. Yksi juttu aika sieltä loppupuolelta muistutti minua parista elokuvasta - ei suoranaisen samanlaisuutensa, vaan rakenteensa vuoksi. Hieno romaani, josta pitin. Nousee sinne Jääskeläisen parhaimpien joukkoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, siellä oli kieltämättä elokuvamaisia kerrontaratkaisuja mukana, mikä toimi tämän kirjan menossa todella hyvin. Vahva, muistettava loppu teoksella on.

      Poista