Emma Holten: Kuluerä – mikä on hoivan arvo (Gummerus 2025, suom. Anna Skogster)
Loistava tietokirja: tarkka ajattelu ja tarkka kielellistäminen kietoutuvat yhteen, minkä seurauksena argumentit iskeytyvät lukijaan voimalla, joka synnyttää ajattelua ja tarpeen muodostaa oma kantansa. Kirjassa todella näkyy, että Holten on kirjoittanut sitä vuosia. Suomennos oli ansaitusti J. A. Hollon palkinnon ehdokkaana. Varsinkin ensimmäiset noin 80 sivua täyttyivät lukemisen aikana tiheästi merkintälapuilla. Holten näyttää tekstillään, miten maailma todella pyörii tunteiden, hoivan ja yhteyksien voimalla, ja miten sen sivuuttaminen talouden teorioista on ollut ankara virhe koko elonkehän voinnin kannalta. Ylikiihtyminen, ylikuluminen, yliväsyminen… Kestokyvyn ylittävät nykymaailman prosessit saavat perustellut selityksensä vakiintuneen taloustieteen vinoumista, jotka Kuluerä osoittaa tarkasti. Holten on lukenut paljon ja siteeraa lukemaansa harkitusti ja painavasti, sanoisin että esseistiselläkin tavalla.
Sitaatteja teoksesta ja niistä syntyneitä ajatuksia:
”– – on syytä olla varuillaan, ettei anna taloustieteilijöiden johtaa harhaan, ja on myös syytä olla tarkkana sen suhteen, millaiset taloustieteen argumentit valtaavat alaa kielessä ja kulttuurissa ilman, että niiden todenmukaisuudelle on varsinaisesti todisteita.”
–> Kuluerästä oppii myös, miten tietyt poliittisissa yhteyksissä käytetyt argumentit, kuten ”näkymätön käsi”, ovat syntyneet väärinymmärrysten tai tahallisen vääristelyn tuloksena. Ihmiset ovat väännelleet Adam Smithin Kansojen varallisuuden kohtia omaa agendaansa tukemaan jopa hänen nimeään nykyisin kantavassa instituutissa. Smithin teoksesta ei käy ilmi se, että myös hän ymmärsi muiden ihmisten onnen ja menestyksen merkityksen ihmisen hyvinvoinnille – se näkökulma esiintyy vain hänen kirjeissään ja moraalifilosofiakirjassaan. Oikeistopoliitikot eivät eduskunnan puhujapöntöstä tuo esille, että Smith kirjoitti ylipäätään äitinsä ja serkkunsa hoivan ansiosta ja arvosti saamaansa rakkautta. Jostain syystä monilla varhaisilla taloustieteilijöillä oli tarve erottaa ”kodin sisällä” tapahtuvat asiat, kuten hoiva ja tunteet, joksikin mikä ei liittynyt talouteen ollenkaan; naisten odotettiin joka tapauksessa hoitavan tällaiset asiat ”luonnollisen empatiansa” takia.
”Ratkaisevaa oli estää yhdynnät pelkän nautinnon vuoksi – –”
–> Tällainen eetos oli 1500-luvun lopulla eräällä noitavainojen kannattajalla. Tällaista on selostanut sometilillään myös eräs tunnettu nykyvaikuttaja, kutsutaan häntä vaikka Antero Taateliksi. Manosfäärivaikuttajilla, noilla toksisen maskuliinisuuden ylpeillä sanansaattajilla, argumentit eivät edes ole 1950-luvulta. Ne ovat 1500-luvun noitavainoista. Todella freesiä out-of-the-box-ajattelua hei, mutta oliko se niin että woke on mennyt liian pitkälle ja se on nyt kaikkein suurin ongelma tässä, vai miten?
”Suurin pelkomme on muuttua niiden ihmisten kaltaiseksi, joita tarvitsemme kaikkein eniten. Noita ihmisiä katsotaan kuin halpaa makkaraa, vaikka he pitävät meidät elossa. Nuo ihmiset muistuttavat omista tarpeista, kehon rajoituksista ja perinpohjaisesta keskinäisestä riippuvuudesta.”
–> Tästä tulee mieleen Paavo Teittisen tietokirja Pitkä vuoro. Monille nykysuomalaisille arkea helpottavan elämän mahdollistavat ravintolakokit, siivoojat, rakennustyöntekijät ja marjanpoimijat ovat usein ihmiskaupan uhreja ja tekevät työtään olosuhteissa, joita voi perustellusti kutsua orjuudeksi. Systeemi, jonka osina elämme, on halunnut päästä halvemmalla, tulla tehokkaammaksi ja kasvaa enemmän, eli tuottaa omistajille enemmän rahaa. Samalla ne, jotka antavat ihmisille tukea ja elämän edellytykset, kuten hoivaajat ja planeetta, kuluvat loppuun jatkuvasti kiihtyvällä vauhdilla.
”Poliitikot voivat siis käyttää makrotaloustieteen käsitystä ihmisestä toimijana, jolla ei ole hoivan tarvetta, oikeutuksena tehdä leikkauksia ja käyttää rahaa johonkin muuhun ilman, että näyttää siltä, että kansalaisilta viedään jotain. Todellisuudessa tällä kuitenkin on seurauksia. Vaikeasti mitattavan hoivan elintila kutistuu koko ajan.”
–> Juuri näin Suomen nykyinen hallitus toimii. Juuri näin tapahtuu täällä nyt.
”Ainoa vapaus, jota poliitikot voivat puolustaa ’tarkkuudella’, on vapautemme ostaa markkinoilla entistä enemmän – sillä ne tulokset voidaan mitata.”
–> Tämäkin näkyy nyt Suomen poliitikassa: toiveet siitä että kansalaiset nyt vaan alkaisivat kuluttaa enemmän, ja harmittelut siitä että miksi ne nyt vaan eivät kuluta. Taas vakiintuneeseen taloustieteeseen uskovat oikeistopoliitikot ovat unohtaneet, että ihmiset elävät ruumiissa ja heillä on tunteita. Turvan ja suojan tarve on eräs voimakkaimmista ihmistä ajavista tunteista, ja on täyttä typeryyttä, jos ei kykene nykyisessä maailmantilanteessa näkemään sitä siksi, että numeroiden mukaan tällaista ei vaan pitäisi olla. Syvältä ihmisluonnosta kumpuavat tarpeet ja niihin kytkeytyvät tunteet eivät mene pois, vaikka oikeistopoliitikko kuinka käskisi.
Ja vielä muutamia tärkeitä lisäsitaatteja Holtenilta:
”Valistusajalla syntynyt ajatus mekaanisesta, yksinkertaisesta ja omaa etua tavoittelevasta yksilöstä on myös nykypäivän taloudellisten mallinnusten taustalla, ja sen pohjalta laaditaan luonnontieteiden tarkkuutta jäljitteleviä ennusteita. Jos tähän koneistoon joutuu hiekkaa, suuri osa koneesta hajoaa.”
”Joskus unelmista tulee teorioita, mutta se ei silti tarkoita, että ne ovat totta.”
”Koska oman edun tavoittelua pidetään luonnollisena, vielä nykyaikanakin ihmisiä, jotka eivät toimi oman hyödyn edellyttämällä tavalla, pidetään omituisina ja taloudellisia voittoja hamuavia ihmisiä puolestaan normaaleina.”
”– – taloustieteilijöiden tapa nähdä itsensä 'luonnontieteilijöinä' johtaa usein halveksuntaan kaikkea sitä kohtaan, mikä on ennakoimatonta, mikä on yhteisöllistä, millä ei ole hintaa, mikä on kulttuurisidonnaista ja mikä liittyy hoivaan ja ihmisten välisiin suhteisiin.”
”Aktivisti Carl Wittman kirjoitti vuonna 1970 julkaistussa teoksessa Refugees from Amerika: A Gay Manifesto, että heteroyhteiskunta – jossa toinen osapuoli on itsenäinen ja toinen hoivantarjoaja – on juurtunut syvälle kansantalouden ja työelämän rakenteisiin.”
”Hoivatyön paradoksi on helppo tiivistää: naista, joka pitää huolta muista, ei kunnioiteta ammatillisesti, koska hoiva ei luo voittoa, mutta yhteiskunnassa lasketaan silti sen varaan, että nainen huolehtii muista. Jos hän ei tee näin, häntä pidetään karmeana akkana.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti