Slam-runot 6.2.2018

Eilisessä Tenho poetry slamissa tulin neljänneksi! Finaalikierrokselle pääsy oli siis jo lähellä. Ensimmäisellä kierroksella oli kaikkiaan 13 kisailijaa. On ollut hieno tunne huomata, miten omaan esiintymiseen on tullut varmuutta ja lavalla olemisesta on oppinut nauttimaan joka kerta enemmän. Vanha minä ei olisi uskonut, että teen jonain päivänä tällaista. Tällä kertaa slamissa sai käyttää rekvisiittaa, ja olin varustautunut sateenvarjolla ja aurinkolaseilla (jälkimmäiset tosin olisivat sallittuja varmasti muutenkin). Kaksi minulle entuudestaan tuntematonta ihmistä kävi illan aikana kertomassa pitäneensä esittämistäni runoista, mikä oli tietysti mukavaa.

Tässä tekstit nyt bloginkin lukijoille; nämä ovat aiempina versioina jo joillekin tuttuja, mutta runoja on muokkailtu hieman sen jälkeen, kun olen ne tänne postannut. Jälkimmäinen runoista on oikeastaan yhdistelmä useammasta samaan miljööseen sijoittuvasta runosta, ja kokoelmakäsikirjoituksessani ne ovat eri sivuilla aloittaen osaston, jonka olen nimennyt: "Säkeitä Marokosta".




Lämpenee
Huokuu merestä höyrynä
Tiivistyy pilviksi jotka pian satavat
               Salamoita

Ukkospilvet kiertyvät toistensa ympäri
ruokkivat ja ruokkivat itseään
Saa nimen
Kerää voimia
mitä lämpimämpiä valtavien aavojen vedet
Kasvaa hurjaksi olennoksi
sisällään energia jolla valaisisi kaupunkeja
                Äärisään ilmiö
Viimein on kohdattava maata
mikä vie voimat
mutta elementit ehtivät riehua
Avaruudesta katsottuna pilvispiraali ruoskii
Kaupungit pimenevät tuulen voimasta
Sadetta putoaa kuin ei koskaan
Meri nousee maalle
                Tulva
Ajaa ullakoille mutta sekään ei riitä
On hajotettava katto kirveellä
Kiivettävä läpi ja huidottava vaatteella
keskellä vesierämaata
jossa vielä äsken
käveltiin kuivalla pinnalla
Puunlatvojen ympärillä huljuu
Meri on väärässä paikassa
               Likainen vesi
Vie mukanaan autot
sisällään ihmiset
loukussa kehikoissa
metallin ja lasin vankeina
sisään ryöppyää
               Hukkumiskuolema

Kun taivas on taas kirkas
Kuumuudessa pesivät taudit
Kaduilla vaeltajat
joiden kodit se vei
ennen kuivumistaan ilmaan
energian siirtymää potentiaaliksi

Lämpenee
Se kiihtyy



********************

Valkoisten asumusten kaupunki
näyttää ylhäältä nimensä veroiselta
laajasta kulmasta

Läheltä väri taittuu
rapistuvaan harmaaseen

Seinät varisevat kaduille
Korjaustyötä jatketaan
miten sattuu huvittamaan
Siihen asti kadulla väistellään
kivimurskaa ja lohkeamia

Pitkään vaatteeseen puetut pojat
huutelevat kadulla kielellä
jota en ymmärrä

Toinen tarttuu hihasta
En tiedä mitä halusi
tai luuli minun haluavan

Jatkan matkaani

Ravintolan ovella
pieni lapsi koettaa
kiinnittää huomion

Osoittaa suutaan
Astun sisään äkkiä
pois hetkestä

Myöhemmin kalvaa
En pysty pelastamaan
koko maailmaa

Mitä teen täällä

Punertavan kaupungin kattojen yllä
kissojen reitit ovat vakiintuneet
ja häiriintymättömät
Linnuilla maailmansa
istutusten viheriöissä
missä ihminen on vieras
ja kissa jähmettyy katsomaan
kuin kummajaista
kunnes jatkaa matkaansa
Onko vain määränpäällä väliä

Kadulta kuuluu yhtäkkiä
huuto
Se oli aasi
valtavan taakkansa alla
Täällä olemme me
omaamme paossa
ylellisessä rauhassa kuin ruhtinaat
valheellisen imperiumin keskipisteet

Miten perustelen itselleni
tämän valheen

Pääskyset elävät täällä
alati jatkuvaa kesää
jonka perässä ei tarvitse
lentää pois
Ei päivääkään ilman
Ei päivääkään

Onko mopoilla huristelu
ilman selvää päämäärää
sijaistoiminto
mietin kiemurrellessani
seinustalle turvaan
Sarvet ja sivupeilit
sujahtavat lujaa ohi
Kuja on kapea

Hengellisen runonlausunnan
hypnoottinen kakofonia
kimpoilee kattojen yllä
Upottaa värinäänsä

Vaikka en koe sitä samoin
tavoitan häiveen
heidän kokemuksensa reunalta
Annan soida minussa