Kirjablogien novellihaaste jatkui Ompun aloittaman ensimmäisen haasteen jälkeen Nipvet-blogin Juhan vetämällä toisella kierroksella. Vuoden kestänyt haastekierros päättyy tänään.
Tällä kertaa osana haastetta olivat peukutukset, joiden tekemisessä olin haastevuoden alkupuolella melko huolellinen, mutta sen jälkeen lipsuin ja peukutus unohtui välillä kokonaan. En tiedä, oliko hyvä merkki, että novelleja tuli välillä luettua miettimättä edes sitä, että haastekin on meneillään, ja joskus maininta haasteesta taisi bloggauksessa jopa unohtua. Mutta kuinka paljon luettuja kokoelmia lopulta oli? *rumpujen pärinää*
Luettuja novellikokoelmia kertyi kahdeksan. Ne olivat, lukemisjärjestyksessä postauslinkkien kera:
Maria Peura: Tunkeilijat
Olavi Koistinen: Mies joka laski miljardiin
Raymond Carver: Mistä puhumme kun puhumme rakkaudesta
Zinaida Lindén: Rakkaus kolmeen appelsiiniin
Hilary Mantel: Margaret Thatcherin salamurha
Roberto Bolaño: Puhelinkeskusteluja
Lucia Berlin: Siivoojan käsikirja ja muita kertomuksia
Maija Sirkjärvi: Barbara ja muita hurrikaaneja
Luetut teokset ovat siis tuoreita, sekä kotimaisia että käännösnovellikokoelmia, mikä on ilahduttavaa: novellien vähenevästä julkaisutarjonnastakin löytyy luettavaksi teoksia, ja vieläpä hyviä sellaisia. (Ja kyllä, tiedän että spefin puolella novelleja julkaistaan enemmän, eikä minulla ole hyvää perustelua sille, etten ole viimeisen vuoden aikana tullut lukeneeksi spefinovelleja, tosin Sirkjärven kokoelma edustaa osittain genreä.) Lucia Berlinin teos hurmasi kertakaikkisesti, ja sille on tulossa jatkoa tänä syksynä, kun Berlinin postuumisti julkaistun novellivalikoiman suomennoksen toinen osa ilmestyy, ja jonkun mielipiteen mukaan tuo jälkimmäinen osa sisältäisi vieläkin ensimmäistäkin hienompia novelleja. Wau. Raymond Carverin teos on alkuteoksena jo vanhempi, mutta Seppo Lahtisen suomennos Carverin esikoiskokoelmasta ilmestyi vasta muutama vuosi sitten. Aiemmin Carveria oli käännetty eri kokoelmista poimien suomennosvalikoimiin. Kotimaisista teoksista Olavi Koistisen kokoelma pärjäsi hienosti HS:n kirjallisuuspalkinnon finaalissa, jossa raati korotti sen lopulta kakkossijalle. Postattujen lisäksi olen lukenut yksittäisiä novelleja, kuten osan Toinen Tuntematon -antologiasta, joka sitten kuitenkin jäi kesken ja hautautui muun lukemisen alle viime vuodenvaihteen tienoilla. Viime aikoina minulla on ollut novellien kanssa hieman taukoa - viimeisin lukemani on Maija Sirkjärven kokoelma maaliskuulta. Pitää siis jälleen terästäytyä tyylilajin kanssa.
Novellihaaste 2:n koostepostauksen ja bloggaajien linkkejä omiin koonteihinsa voi katsoa Nipvet-blogista.
Carverin novellikirja on huippuhyvä. Olen lukenut myös Berlinin, Koistisen ja Mantelin teokset.
VastaaPoistaCarver on hyvin omanlaisensa, häntä pitää lukea lisää. Puolet siis osui meille samoja kirjoja. :)
PoistaBerlin ja Carver löytyivät myös minun listaltani ja nousivat ehdottomiksi suosikeiksi. Jostain syystä muodostavat mielessäni pariskunnan, niin samanhenkisiä kirjoittajia :)
VastaaPoistaJoo, onhan se rosoinen meininki heillä melko samanlaista! Berlinillä vielä rikkaampia vertauksia ja ehkä sellainen riemukkaampi ote maailmaan yleisestikin, Carverilla kun on se alituinen uhan tunne siellä taustalla.
Poista