Ompun #runo19-haaste lienee ainoa haaste, johon klassikkohaasteen lisäksi olen osallistunut viimeisen vuoden sisällä. Elämässä on ollut tarpeeksi haastetta muutenkin, haha. Olen työsyistä lukenut valtavan määrän vuonna 2019 ilmestyneitä runoja, hiukan muitakin. Kiinnostaa, kuinka monta ehdin lukemistani blogata vuoden aikana (en tuonut blogiini kaikkea lukemaani, vain minulle merkittävimmät kokemukset, joista tekstiä syntyi enemmän; joitakin kirjoja on pitänyt lukea työmoodissa kaahaamalla läpi, myönnettäköön, ja kaikkea en ole ehtinyt viime vuoden puolella, vaan osa jäi vielä kirjapinoihin tämän vuoden alkuun).
Tässä ovat aakkosjärjestyksessä tekijän sukunimen mukaan vuoden aikana lukemani ja postaamani runokirjat. Niitä kertyi yhteensä 29. Mukana on linkit blogin postauskoonteihin, joissa kyseiset teokset ovat mukana.
Kristian Blomberg: Kaikessa hiljaisuudessa
Muhaned Durubi: Ruosteisia luonnoksia / Rusty Sketches
Tua Forsström: Hevosten parissa vietetyn yön jälkeen
Catharina Gripenberg: Ottaisit käteni, kummallista
Vesa Haapala: Hämärä ei tanssi enää
Pauliina Haasjoki: Promessa
Pentti Holappa: Ankkuripaikka
Sinikka Huusko: Suolaruusu
Anna Elina Isoaro: Tämänilmaiset
Sanna Karlström: Alepala
Gerður Kristný: Surmavirsi
Lavarunous – Vallankumous! -antologia
Tiina Lehikoinen: Terra nova
Silene Lehto: Kultapoika, kuplapoika
Miira Luhtavaara: Sinusta roikkuu valoa
Eugenio Montale: Tuo minulle auringonkukka
Andrew McMillan: playtime
Tommi Parkko: Hamilton-manaatin vaikea elämä
Reetta Pekkanen: Kärhi
Tuukka Pietarinen: Yksin ja toisin
Tiina Poutanen: Maisemissa
Juha Rautio: Sääntö 0
Nelli Ruotsalainen: Täällä en pyydä enää anteeksi
Aki Salmela: Eläimen varjo
Pertti Saloheimo: Ennustus linnuston tulevaisuudesta
Miia Toivio: Sukupuutot
Anna Tomi: Huomisen vieras
Sirkka Turkka: Sielun veli
Tõnu Õnnepalu: Mitta
Sitaattikollaasia en minäkään taivu tässä kohtaa tekemään, mutta otan yhden sitaatin, joka johdatelkoon alkaneeseen vuoteen ja uusiin haasteisiin (#runo2020-haastekin on jo alkanut). Ote on Tiina Lehikoisen kokoelmasta Terra nova (Poesia 2019).
on aika kaivaa ja kasvattaa,
kuvitella ajassa aikoja jotka ovat toisenlaisia
kuin omamme
sykliaika jossa jokainen
sykäys on syli
jossa jokainen katkos on kaivo
Kuva: Thought Catalog/Unsplash
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti