Tänään on useampaan otteeseen nostettu Twitterissä esille kirja-alan toimijoiden isänpäivämarkkinointi. Tästä puhuttiin jo viime vuonna paljon, mutta nähtävästi saa puhua edelleenkin minkään muuttumatta. Yksipuolista on yhä, eikä mieskuva näytä listoissa mainittujen isänpäiväkirjojen perusteella viime vuosikymmeninä juuri muuttuneen, yhtään mihinkään. Tuon markkinointinäkemyksen mukaan naiseus ja kaikki perinteisesti siihen liitettävä on jotakin, mikä pitää kadottaa tyystin näkyvistä isänpäiväksi vinkatuista kirjoista, siitä ei saa hiiskahtaakaan.
Nyt aion vinkata 12 loistavaa, vaikutuksen tehnyttä, viimeisten parin vuoden aikana ilmestynyttä kirjaa, joiden kirjoittajat ovat naissukupuolen edustajiksi identifioituvia. Ainakin oletetusti. Vinkatut kirjat sattuvat tällä kertaa olemaan kaunokirjallisuutta, sekä romaaneja että novelleja ja yksi runoteoskin on mukana!
Tuuve Aro: Lihanleikkaaja (WSOY 2017)
Hienosti kirjoitetut novellit käsittelevät moninaisia aiheita ja onnistuvat usein yllättämään lukijan. Välillä vähän pelottaakin, kun ääneen sanomaton tai selittämätön uhka leijuu ilmassa.
Blogikirjoitus Tekstiluolassa
Laura Gustafsson: Korpisoturi (Into 2016)
Oletko kuullut survivalismista? Eräretkeilystä ja luonnossa omin avuin selviytymisestä kiinnostuneelle tämä romaani on mitä kiinnostavinta luettavaa. Kirjassa yhteiskunta kokee kriisin sähköverkon romahdettua, ja selviytymistaidoille tulee yllättävän kova kysyntä...
Blogikirjoitus Tekstiluolassa
Venla Hiidensalo: Sinun tähtesi (Otava 2017)
Hiidensalon historiallinen romaani kansallistaiteilija Albert Edelfeldtistä on laaja kokonaisuus, mutta hyvin sujuvaa luettavaa. Kirja kertoo myös mm. taiteilijaelämän nurjasta puolesta, holtittomista naissuhteista, ja se asettaa kuvaamansa ajanjakson laajempaan yhteyteen Suomen historiassa.
Blogikirjoitus Tekstiluolassa
Katja Kallio: Yön kantaja (Otava 2017)
Myös nykypäivän mieslukijan on täysin relevanttia tietää, millaista naisilla oli mielisairaalassa 1800-1900-lukujen vaihteessa ja minkälaisin omituisin perustein heitä sinne määrättiin. Katja Kallion romaani on todella hienosti kirjoitettu ja sen kerronta elää vahvoista kielikuvista.
Blogikirjoitus Tekstiluolassa
Han Kang: Vegetaristi (Gummerus 2017)
Minulle kevään käännöskirjojen ykkönen oli eteläkorealaisen Han Kangin oudon kiehtova romaani, joka kertoo lihansyönnin lopettamisen yllättävistä seurauksista ja mielen hajoamisesta. Kirja kiihdyttää ajatuksia monella tapaa.
Blogikirjoitus Tekstiluolassa
Anneli Kanto: Lahtarit (Gummerus 2017)
Hyvä on, yksi sotakirjakin listalle. Anneli Kannon historiallinen romaani kuvaa valkoisesta näkökulmasta Suomen sisällissotaa useiden eri kertojien äänillä. Pohjanmaalaisten suojeluskuntalaisten matka vavahduttaa ja vaikuttaa syvälle.
Blogikirjoitus Tekstiluolassa
Maylis De Kerangal: Haudataan kuolleet, paikkaillaan elävät (Siltala 2016)
Miltä kuulostaisi romaani sydämensiirrosta? Aihe on samaan aikaan traagisen surullinen ja toiveikkaan lohdullinen, mutta palkittu ranskalaiskirjailija ei kuvaa sitä sentimentaalisesti, vaan tarkan havainnoivasti. Pitkät virkkeet saavat suorastaan hengästymään, kun kirjaa ei malta laskea käsistään.
Blogikirjoitus Tekstiluolassa
Marianna Kurtto: Tristania (WSOY 2017)
Tulivuori purkautuu! Laava virtaa ja evakuointeja tehdään laivoin yli valtameren! No, tosiasiassa Marianna Kurton upeakielisessä esikoisromaanissa pääosassa ovat pienellä saarella elävän yhteisön mutkikkaat ihmissuhteet, mutta joka tapauksessa suosittelen teosta kaikille.
Blogikirjoitus Tekstiluolassa
Anni Kytömäki: Kivitasku (Gummerus 2017)
Kytömäen Kultarinta-esikoisteoksen tapaan myös tämä on loistava historiallinen romaani niin kieleltään kuin kerronnaltaankin. Taitavasti laadittuja juonenkäänteitä säästellään loppumetreille asti. Kirjan yli 600 sivua pitävät otteessaan, eikä se lukukokemuksena tunnu ollenkaan tiiliskiveltä.
Blogikirjoitus Tekstiluolassa
Aura Nurmi: Villieläimiä (Kolera 2016)
Sisimpään lujaa iskevä runokokoelma sai minut suorastaan tolaltani alkuvuodesta. Se tarkoittaa tässä tapauksessa vain hyvää. Kirjan runot näyttävät rankan rehellisesti elämän nurjia puolia, mutta onneksi toivoakin on.
Blogikirjoitus Tekstiluolassa
Maaria Oikarinen: Lucian silmät (Arktinen Banaani 2017)
Taiteilijarentuista kertovien romaanien ystävälle sopii mainiosti tämä esikoisteos, joka on yksi HS:n esikoiskirjapalkinnon kymmenestä ehdokkaasta. Hillittömällä tavalla kerrottu tarina käsittelee samalla vakavaa aihetta, kaksisuuntaista mielialahäiriötä.
Blogikirjoitus Tekstiluolassa
Maria Peura: Tunkeilijat (Teos 2017)
Peura on kirjoittanut kiehtovan monipuolisia novelleja ajankohtaisista aiheista. Erilaiset kertojanäänet tuovat esiin mm. Lapissa asuvia teinityttöjä, turvapaikanhakijoita, papin ja dominoivan äitihahmon.
Blogikirjoitus Tekstiluolassa
Blogistani saa toki katsoa myös lisää kirjavinkkejä, yhdestäkään huonosta kirjasta en ole tänä vuonna vielä blogannut!
Viime vuonna yksipuolisesta isänpäivämainonnasta puhuttiin sen verran paljon, että olin toivonut menon vihdoin muuttuneen. Ehkä ensi vuonna? Tai edes ensi vuosikymmenellä?
VastaaPoistaMinulla odottaa lukupinossa Tristania, palan halusta päästä sen kimppuun
En pidättäisi hengitystäni, eli ensi vuosikymmen vaikuttaisi todennäköisemmältä... Tristania on mahtava. <3 Kiitti kommentista!
PoistaTässäpä on hyviä vinkkejä, minullekin. Aion ainakin lukea Kurton, Kytömäen ja Peuran kirjat ja suosittelen myös itse etenkin Aroa, Kalliota, Kangia ja Kantoa. Hienoja kirjailijoita!
VastaaPoistaHyvä, että sinullekin tarttui vinkkejä! Poimin tähän monta vuoden kovimpiin lukukokemuksiini kuuluvaa.
PoistaKiitän kommentista! :)
Vaikuttava lista Tuomas! Olen lukenut noista neljä kovaa K:ta eli Kallio, Kang, Kurtto ja Kytömäki. Omalle isälleni annan Marjo Heiskasen romaanin Mustat koskettimet, sillä hän rakastaa kamarimusiikkia. Siinä yksi vinkki lisää :)
VastaaPoistaKiitos, Tiina! K-lista on tosiaan kova, siihen voi hyvin lisätä vielä Kannon, joka on todella ravisuttava. Mustat koskettimet on mulla varauksessa, sijalla 60 näytän olevan tällä hetkellä. Paljon sitä on kehuttu.
PoistaKoska itse luen pääosin käännöskirjallisuutta, tämä lista oli minulle etäinen. Vain Anneli Kanto vakuuttaisi minut, sillä hänen kirjansa muistisairaudesta eli Pala palalta pois oli todella jotakin. Yhdessä olemme tehneet jotain samaa: En ole blogannut tänä(kään) vuonna yhdestäkään huonosta kirjasta. Mitä niihin aikaansa tuhlaamaan!
VastaaPoista<3
Minä puolestaan luen jonkin verran enemmän kotimaista kuin käännettyä, siksi listakin painottui siihen. Kannon Lahtarit on tosiaan erittäin vaikuttava, suosittelen! Toivoisin myös sen olevan F-ehdokas tänä vuonna.
PoistaJa mitäpä huonoihin kirjoihin tosiaan aikaa ja vaivaa laittamaan, kun vapaaehtoisesti omalla ajalla tässä blogataan! :)
Kiitos, Leena! <3
Mahtavaa, että jaksoit tehdä tällaisen listan! Jes! Hyviä vinkkejä myös. Ja kiva kuulla, että joku toinenkin on pitänyt Vegetaristista paljon, kun jotenkin tuntuu, että moni vähän vierastaa sitä. Mun mielestä se oli huippu!
VastaaPoistaKiitokset! Vegetaristi on todella huippu, se on tainnut jakaa aika paljon ja joitakin myös oudoksuttanut. Muhun kolisi kyllä!
PoistaLoistoidea Tuomas! Suorastaan risoo tuo iänikuinen top10-listan mukainen dekkareiden tuputus, jota myös isien lukuhaarukan aliarvioimiseksi voisi kutsua.
VastaaPoistaGustafsson ja De Kerangal ovat erinomaisia, muita en ole lukenut, mutta uskaltaisin luottaa arvioosi, jos olisi Isä tämänilmaisissa.
Tämankaltaisilla riemukkailla ja rohkeilla nostoilla on ilmiselvä tilauksensa ja mahdollisuus terveesti suistaa lahjanostajia ja lukijoita pois tuttujen turvallisten kiskojen puksutuksesta:)
Juu, sotaa ja dekkareita isille yleensä tyrkytellään, miesten kirjoittamina totta kai. Ehkä edes joku lahjaa harkitseva sattuu päätymään tähän pikku listaani. :) Kustantamojen ja kirjakauppojen tavoittavuutta minulla ei ole, sieltä se suuri muutos sitten lähtee jos on lähteäkseen.
PoistaMahtavia vinkkejä. Toivon, että moni tarttuu näihin.
VastaaPoistaKiitos! Ainakin isäni sai jo Korpisoturi-pakettinsa. :D
Poista