Kirjoituskurssin ensimmäisen päivän tuntemuksia

Terveisiä Casablancasta! Eilen yläilmoissa matkalla välilaskupaikkana toimineelle Pariisin lentokentälle mieli pursusi ajatuksia, sillä edellisenä päivänä oli ollut luovan kirjoittamisen mestarikurssin eka lähipäivä.

Perusteellisen palautteen vastaanottaminen oli kuin herättämään pyrkivä raju ravistus olkapäistä, nostaminen pieneksi hetkeksi ilmaan ja pudottaminen lujaa tömähtäen maanpintaan niin, että jalkapohjiin sattui ja selkänikamat puristuivat toisiaan vasten. Eli ei se helppoa ollut taaskaan, eikä se taida olla ikinä, vaikka kuinka kokenut olisi. Kustannustoimittaja-tutorimme oli tehnyt käsikirjoitusten kanssa paneutunutta työtä, ja hänen palautteenantonsa oli ammattitaitoisen varmaa, siitä täydet pisteet. Oli ilo seurata ammattilaisen työtä, ja kuuntelin kiinnostuneena myös muiden pienryhmäläisten saamia palautteita. Sain itse paljon hyviä, konkreettisia kehitysehdotuksia, ja kaikki saivat myös yksityiskohtaiset korjaus- ja parannusehdotukset teksteihinsä merkittyinä. Kustannustoimittajan kanssa työskentely oli yksi eniten odottamiani asioita kurssilla, ja se oli jo ensimmäisessä tapaamisessa antoisaa. Meitä on siis ryhmässä neljä, ja kaikkien tekstit ovat keskenään varsin erilaisia. Luin ennen ensimmäistä tapaamista muiden ryhmäläisten tekstit, ja hyviä ne olivat kaikki omalla tavallaan, sellaisia joista hiomalla ja kehittelemällä saa täysin julkaisukelpoista kirjallisuutta. On varmasti kiinnostavaa nähdä heidän kehitystään kurssin aikana, ja mukavaa tietysti tutustua toisiin kirjoittajiin, jotka eivät vielä ole julkaisseet kirjoja.

Toki tapaaminen johti myös valtaisaan kriisiin oman kirjoittamiseni kanssa, ja olin loppupäivän aivan tolaltani. Näin on toki käynyt aiemminkin, kun olen saanut uutta, laajamittaista ja rehellisen kaunistelematonta palautetta. Vaikka päivän alussa jälleen korostettiin annettavan palautteen koskevan tekstiä, eikä sitä pidä ottaa henkilökohtaisesti, ja vaikka järjellä tiedän, että niin asia juuri on, silti siitä pääsi pikkuinen osa pujahtamaan syvemmälle. Vaikka kuinka yritin ajatella, ettei sen pidä antaa mennä. En sitten tiedä, olenko palautteen vastaanottajana hieman liian keskenkasvuinen edelleen. Mutta ajattelen myös, että ihminen kirjoittaa itsestään käsin kuitenkin aina jollain tasolla. Joskus tekstissä olevien seikkojen ja varsinkin sen sisältämän ajattelun saama kritiikki johtaa omaan pohdintaan siitä, miten kehittyneeseen ajatteluun ylipäätään pystyn ja olen kykenevä. Se on todella herkkä alue, ja sen suhteen on niin vereslihalla, että näitä osa-alueita koskeva kriittisempi palaute on kuin suolan ripottelua siihen päälle.

Jo seuraavan päivän aamuna, istuessani univajeisena lentokoneessa, aloin kuitenkin pursuta ideaa. Sain ajatuksia suurista rakenteellisista muutoksista useamman tekstin osalta ja kirjoitin jo pätkiä, jotka virtasivat aivan uudenlaista kieltä, sellaista lyyrisempää ilmaisua, jota kohtaan olin pyrkinyt jo pitkään. Nyt se alkaa ehkä oikeasti viimein vuotaa minusta. Olin parhaimmillani aivan liekeissä, kun kirjoitin niitä ideoita ylös, tämän blogitekstin ohella. Puolentoista viikon täysi irtiotto arjesta ja kotiympäristöstä hyvin erilaisen kulttuurin keskelle tekee varmasti tässä kohtaa erittäin hyvää. Merkitsi paljon, kun eilen aamulla sain tuon fiiliksen, että ehkä minä pystyn tähän.

Kun novellikokoelma kirjoituskurssille lähti

Kuten minua esimerkiksi Twitterissä seuraavat jo tietänevät, pääsin luovan kirjoittamisen mestarikurssille työstämään kirjoittamaani novellikokoelmaa! Kurssilla työskennellään yhdessä kustannustoimittajien, kirjailijatutoreiden ja muiden kirjoittajien kanssa, ja odotan sitä todella innolla. Mestarikurssia kestää tämän vuoden marraskuuhun asti, ja sen päätteeksi käsikirjoitus on mitä toivottavimmin valmis siihen, että joku sen uskaltaisi kustantaakin. Uteliaille tiedoksi, että kurssia järjestää Turun yliopiston luovan kirjoittamisen oppiaineen kannatusyhdistys. Lähden siis jälleen hakemaan oppia Turusta, vaikka muutinkin sieltä vuodenvaihteessa pääkaupunkiseudulle! Mielelläni matkustelen kaupunkiin muutenkin, joten eipä tuo elämääni hankaloita, varsinkin kun ns. lähiopetuspäiviä on tiedossa vain viisi.

Kurssi tarkoittaa suurta panostusta käsikirjoituksen työstämiseen, joten se vie vapaa-aikaani melkoisia määriä reilun puolen vuoden ajan. Tällöin todennäköisesti myös kirjojen lukemisen ja sen myötä kirjabloggaamisen määrä valitettavasti vähenee. Koko ajan aion tietysti myös lukea niin paljon kuin on käytössä olevan ajan puitteissa mahdollista, koska en pysty olemaan ilman, ja oma kirjoittamiseni tuntuu vaativan muidenkin luomassa tekstuaalisessa maailmassa säännöllisesti elämistä. En myöskään vaikuttaisi olevan niitä kirjoittajia, jotka alkavat kopioida toisten kirjallista tyyliä lukemistaan teoksista omiin teksteihini, ja yksi esilukijoistani on todennut, että minulla on jo nyt jonkinlainen oma ääni kirjoittamisessani. Todennäköisesti blogi täydentyy kirjabloggausten vähentyessä kurssin aikana tapahtuvasta omien tekstien kanssa painiskelusta, eli blogi alkaa toteuttaa enemmän alkuperäistä ajatustani kirjoitusblogista kirjojen arvioinnin ohella.

Juuri äsken sain välitettyä viimeisimmän version novellikokoelman käsikirjoituksesta kurssille, sillä siitä oli mahdollista lähettää kurssille hakemiseen käytetyn lisäksi vielä uusi versio ennen kuin tekstit lähetetään kurssin pienryhmiä vetäville kustannustoimittajille. Tein novellikokoelmalle pikaeditoinnin, jonka myötä yksi novelli kuitenkin koki varsin suurtakin kielellistä viilausta. Se on elänyt tähän mennessä ensin kirjakielisestä puhekieliseksi, ja nyt viimeiseksi vielä hieman enemmän kirjakielen suuntaan, sellaiseksi luontevasti luettavaksi mutta jossakin määrin puhekieliseksi versioksi. Muutenkin huvittaa tuo editointien määrä, minkä kokoelma on kokenut kahden vuoden takaisesta alkuperäisestä versiosta. Mitenköhän monta editointi/uudelleenkirjoitusta se lopulta on käynyt läpi ennen julkaisua, veikkaan reilusti toistakymmentä... Hion lauseita perfektionistisesti, ja sitten joku esilukijani osoittaa jonkin kohdan tai asian, joka ei kerta kaikkiaan toimi, ja räjäytän paljon tekstiä uuteen uskoon, ja kohta taas viilaillaan. On varmaan hauskaa joskus tulevaisuudessa vilkaista niitä ihan ensimmäisiä versioita novelleista, jos vaan mitenkään kehtaan siltä poskia polttavalta punalta...