Runoja ajankohtaisuuksista, syksystä

Muutama oma runo viime viikoilta.

_____


Lämpenee

Lämpö huokuu merestä höyrynä
Tiivistyy pilviksi jotka pian satavat
               Salamointia
Ukkospilvet kiertyvät toistensa ympäri
Itseään ruokkien
ja ruokkien
               Säähäiriö
               Äärisään ilmiö
               Järjestäytynyt systeemi
Saa nimen
Kerää voimia
mitä lämpimämpiä valtavien aavojen vedet
Hurjaksi olennoksi kasvettuaan
sisällään energia jolla valaisisi kaupunkeja
                Trooppinen hirmumyrsky
viimein on kohdattava maatakin
mikä vie sen voimat
mutta ennen sitä elementit ehtivät riehua
pilvispiraalin ruoskien alla
Sen energia pimentää kaupunkeja
Pudottaa sadetta niin kuin ei koskaan
Murtaa penkereet päästäen valloilleen joet
Nousee merestä maalle
                Tulva
Ajaa väen ullakoille huomaamaan ettei riitä
On hajotettava katto kirveellä
Kiivettävä läpi ja huidottava vaatteella
keskellä vesierämaata
jossa vielä eilen käveltiin
kuivalla pinnalla
Nyt puunlatvojen ympärillä huljuu
molekyylimassa väärässä paikassa
               Likainen vesi
Vie mukanaan autot
sisällään ihmiset
loukussa metallikehikoissa
sisään ryöppyää
               Hukkumiskuolema
Kun ilmiö on ohi
Kuumuudessa pesivät taudit
Kaduilla vaeltajat
joiden kodit se vei
ennen kuivumistaan ilmaan
energian siirtymää potentiaaliksi

Lämpenee
Kiihtyen

_______


Veri on virrannut kadulle
kuvassa
verkkolehden etusivulla
Hetkeä aiemmin ihmisessä kiertänyt
valtimoista hiussuoniin
Tehnyt sydämessä läpikulkumatkoja
Mutta nyt kuvattuna
kadulle valuneena
lisätty uutista täydentämään
viivaamaan alle
paha maailmassa
Ymmärtää lapsikin käydessään
verkkolehden etusivulla

_______

Syys sataa puista alas
Suuri lehti takertuu poskeen
Kylmä
Märkä
Vettynyt pehmeäksi
Tuntuu niljakkaalta
Sen on lähdettävä
päätän
Tartun varresta
Viskaan pois
Se leijuu kadun varteen
Liikenne kulkee
ohi

________________________


(Yleensä välttelen runoissani selkeää ajankohtaisuutta ja poliittisuutta; ihmisten sisäiset maailmat, suhteet toistensa välillä ja tunteet ovat minulle helpommin kuvattavaa materiaalia, mutta nämä vain syntyivät. Viimeisenä on syysruno, joka on kai aika perinteinen.)

Mainettaan parempi lokakuu

Kirpeä lokakuu
on palelevat kädet
ja räiskyvät posket
viiman punoittamina
Enkä edes huomaa näitä
sillä olen niin onnellinen

_______________________

Katsoin häntä haltioituneena
ja tuo tunne pyyhkäisi minut mukaan
kuin korkealle kurottava aalto
varomattoman kulkijan rantakalliolla
Hänen suolavetensä kelluttaa
Uin siinä varmoin liikkein

________________________

En kaipaa sinulta aina edes sanoja
Annan vain silmieni pilkahtaa
sinun silmissäsi
ja hymyilevässä suussasi
Sen jälkeen tiedän jo kaiken
ja hymyilen takaisin
niin hyvin kuin osaan

6 vanhaa syysrunoa

Alustus: Tässä on kuusi vanhaa runoa (no, viime- ja toissavuotisia), jotka käsittelevät eri tavoin syksyä. Halusin valita mukaan jonkin verran jotakin vähän mukavampaa ja positiivisempaa kuin tekstieni aiheet yleensä ovat, huomaatte kyllä jos pitempään seuraatte, heh. Tosin eivät nämäkään kaikki ole mukavia. Näistä neljä on kirjoitettu henkilökohtaisesti hyvänä syksynä ja pari sitten... vähemmän. 

______________________________________________________________________________________________

Elokuisena iltana

cheddarjuuston värinen kuu loistaa

ja ulos katsoessani lepään

---------------------------------------------

Tuuli tule

ikkunastani sisään

viilennä huoneeni

raikkaaksi

puhtaaksi

---------------------------------------------

Syksyn kuulautta

hengitän

ja taas elän

---------------------------------------------

Myrskyn aikana tunnen

olevani eniten elossa

Ihmistä vahvemmat voimat

saavat sen aina tapahtumaan

Seesteisempänä aikana

kaipaan sitä usein 

Myrskyä

---------------------------------------------

Melankolialla on asteikko

Toisessa päässä on kaunis syyspäivä

Toisessa päässä suru

---------------------------------------------

Puut ovat riisuutuneet

paljaiksi talven lähestyessä

Paljas olen minäkin

vereslihaan asti

Ruoski minua lisää

kaada suolaakin päälle

En minä enää

mitään tunne kuitenkaan

Ruskeat lehdet tallautukoot

kenkien alla

asvalttia vasten