Sanna Nyqvist & Outi Oja - Kirjalliset väärennökset

Sanna Nyqvist & Outi Oja – Kirjalliset väärennökset : huijauksia, plagiaatteja ja luovia lainauksia (Gaudeamus 2018)

"Joskus väärennöksen paljastuminen muuttaa kirjan luokitusta. Näin kävi, kun belgialainen Misha Defonseca (oik. Monique de Wael) kirjoitti omaelämäkerralliseksi väittämänsä kirjan Susilapsi (1997). Kirjassa hän kuvasi lapsuuttaan ja selviytymistään holokaustista susilauman kasvattamana. Kun kirja paljastusten jälkeen todettiin varmuudella sepitteeksi ja väärennökseksi, romaani siirrettiin monissa suomalaisissa kirjastoissa elämäkertojen kirjastoluokasta kaunokirjallisuuteen. Kirjastojen kaunokirjallisuusluokassa ei ole kategoriaa väärennöksille, joten teokset siirtyvät paljastuessaan fiktiohyllyyn."

Sanna Nyqvistin ja Outi Ojan vastikään ilmestynyt Kirjalliset väärennökset on kiehtova teos kaunokirjallisten huijausten, plagiaattien ja luovan lainaamisen maailmasta. Teoksessa pureudutaan tiettyjen tapausesimerkkien kautta siihen, miten kaunokirjallisuutta on historian kuluessa väärennetty, miten väärennöksiä on tutkittu ja millainen on väärennöskohujen anatomia lukijoiden ja median keskusteluissa. Teoksen ensimmäinen osa johdattelee väärennösten pariin pohtimalla mm. kirjallista tekijyyttä, lukijoiden näkökulmaa ja tekijänoikeuslakeja. Toisessa osassa tutkitaan muutamien esimerkkien kautta väärennöksiä eurooppalaisessa kirjallisuudessa ja kolmannessa osassa tiettyjä kotimaisen kirjallisuuden väärennöksiä (tai sellaiseksi väitettyjä). Kysymykset plagioinnista ja lainaamisesta ovat viime aikoina puhuttaneet paljon myös kirjabloggaajien yhteisöä. Nettiaikana luvattomasta lainaamisesta jää hyvin helposti kiinni, mutta rajatapaukset siinä, mikä on vielä hyväksyttävää vaikutteiden saamista ja mikä taas moraalin tuolle puolen menevää kopiointia, jakavat edelleen mielipiteitä.

Jännittävimpiä osioita teoksessa olivat minusta väärennöstapausten kuvaukset ja niiden yhteydessä ilmenevä draaman kaari, joka toistui, kuten kirjassa eriteltiin, useimmiten hyvin samanlaisena. Väärennöksen tekijä yleensä ensin kiistää, sitten vaivihkaa myöntää, ja väärennöksen paljastaja (usein tutkija, toimittaja) saa sekä tukea että lokaa niskaansa. Jotkut tuomitsevat väärennyksestä syytetyn ankarasti, toiset taas tukevat häntä viimeiseen asti, jopa silloin kun kaikki todisteet puhuvat väärentämisen puolesta. Väärennössyytteistä (esim. plagiaatista) selviytyminen tuntuu riippuvan erityisesti siitä, kuinka taitava kyseinen kirjailija on kiistellyn teoksensa toteutuksessa ollut ja miten korkeakirjallisina hänen pyrkimyksensä nähdään. Mielenkiintoinen oli myös toteamus, että viihdekirjallisuuden puolella autenttisuuden merkitys nähdään suurempana kuin taideproosassa, mikä ehkä kertoo siitä, miten erilaiset kokeilut mm. kollaasimuotoisten teosten kanssa ovat yleisesti tutumpia taideproosan lukijoille ja tekijöille. "Kirjakohun anatomia" on kiinnostanut minua ennenkin, sillä olen kirjoittanut työsivustolle pari vuotta sitten artikkelin kirjakohuista. Jutussa on  plagiointisyytteiden lisäksi mukana kirjasotia, siveettömyyden kauhistelua ja muuta kohahduttavaa. Väärennöksillä voi olla yllättäviä vaikutuksia. Skotlantilaiseksi kansanrunoudeksi väitetty, sittemmin tekijänsä omaksi runoiluksi pitkälti paljastunut Ossianin laulut sai aikaan innostuksen kansanrunouden keräämistä kohtaan ympäri Eurooppaa, myös Suomessa. Oscar Wilden tuotannon leviäminen eteenpäin myös väärennöksinä tekijän kuoleman jälkeen palautti hänen mainettaan, ja lopulta Wilde on nostettu klassikon asemaan. Joillekin väärentäjille kohu on kuitenkin merkinnyt uran loppua, ja väärennöksiksi paljastuneet teokset ovat usein painuneet unholaan kelvottomiksi tuotoksiksi määriteltyinä. Kirjan lopussa muistutetaan, että myös väärennöksiä pitäisi lukea edelleen kirjallisuutena – niistä voi tutkimalla saada esiin monenlaisia yllättäviä tasoja.

"Omaelämäkerrallisen tai muun asiatekstiin vertautuvan materiaalin liittäminen osaksi kaunokirjallista tekstiä mielletään sallitummaksi kuin vastaavanlaajuisen katkelman kopioiminen toisesta kaunokirjallisesta teoksesta. Ajatuksena on, että faktapohjaisessa tekstissä tärkeää on fakta, ei niinkään se muoto ja tyyli, jolla faktat on esitetty. Lisäksi verkkomateriaalin, kuten blogitekstien, käyttöä oman kirjoittamisen pohjana pidetään ongelmattomampana kuin painetun materiaalin hyödyntämistä. Nykyrunoudessa on esimerkiksi useita lajityyppejä, jotka pohjaavat valmiin materiaalin käyttöön."

Nyqvist ja Oja ovat kirjoittaneet teoksensa helposti lähestyttäväksi myös ei-akateemisille lukijoille. Riittää, että on lukenut kaunokirjallisuutta, jonkin verran myös kirjallisuuteen liittyviä asiatekstejä, ja tunnistaa alan peruskäsitteet. Teos on miellyttävää luettavaa, vetävää tekstiä, ja sen rakenne ja rajaukset ovat onnistuneita, taustoituksetkin jaksoi pääosin lukea kiinnostuneena. Itselleni kiinnostavimpia osuuksia kirjassa edustivat sen ykkösosa yleisesti ja Fabian Kastnerin Oneirineen, Oscar Wilden teoksiin sekä Anja Kaurasen Pelon maantieteeseen liittyvät osiot. Vaikka Ossianin lauluihin liittyvä huijaus on varmasti kirjallisuushistoriallisesti merkittävä ja siinä on paljon kiinnostavia piirteitä, aloin jossakin vaiheessa uupua sen käsittelyyn. Mutta tämän kirjan eri osioissa kiinnostavuus riippuu paljolti lukijasta, ja kansanrunoudesta kiinnostuneemmalle tuo tapaus voi hyvin olla kirjan mielenkiintoisin (ja oli minustakin toki kiehtovaa kun käytiin läpi, miten Kalevalan tapauksessa kansanrunojen autenttisuus toteutuu). Pelon maantiedettä käsitelleestä luvusta innostuin siinä määrin, että päätin hankkia teoksen luettavaksi, mihin minulla ei ennen tätä ollut herännyt vastaavaa kiinnostusta. Kirjailija sai tapauksesta analyysissa "puhtaat paperit", koska oli käyttänyt kollaasitekniikkaansa johdonmukaisesti, kirjallisesti taiten ja luonut teoksestaan omaäänisen kokonaisuuden.

Sanna Nyqvistin ja Outi Ojan Kirjalliset väärennökset toimii kaunokirjallisuuden ystävälle parhaimmillaan tietokirjadekkarina, niin mukaansatempaavasti siinä väärennöksiä käsitellään. Tätä voi suositella kaikille lukijoille, jotka ovat joskus pohtineet tekijyyden merkitystä, lainaamisen ja plagioinnin rajoja, ja joita kirjalliset kohut muutenkin kiehtovat. Tekijöiden tietämys on vankka, ja pitkästä viitteiden ja lähdeteosten listasta voi jatkaa omaa perehtymistään aiheeseen.

Muualla blogeissa ja mediassa: Kirjavinkit, Sisuradio, Jorma Melleri, Länsi-Savo, Kirjailijan päiväkirja