tiistai 21. maaliskuuta 2017

Muistiostani

Pitkästä aikaa omaa tuotantoa, muutama runontapainen, jotka olen kirjoittanut puhelimeni muistioon ja siirtänyt viime aikoina tietokoneelle hieman muokaten.

--------------



Minulle se on kuin
juoksisi peilisaleissa
koettaen päättää

minkä hahmon ottaa mukaan

kiskoo toiselle puolelle peilin sanoen

Tämä olen minä

Ja poistuu käsikkäin ulos

hylättyään muut todellisuudet

Tosin se ei ole helppoa

Ne tulevat käymään öisin

(Tekijän huom. en ihan oikeasti enää itse ole varma, mitä olen tässä alun perin ajatellut. Hienosti.)



Rakastan olla ulkona myrskyillä, joiden aikana ei sada. Kun on vain tuuli, joka puhaltaa pidäkkeettä. Siinä on jotain luonnollista, ilmanpaine-erot, jotka pakottavat ilman liikkeelle paikkaan, jossa se mahtuu olemaan paremmin. Jos puristus on kovaa, ilma liikkuu nopeammin, on kiire päästä johonkin jossa on väljempää. Joskus auringon lämmittäessä ilma alkaa kieppua ympäri kuin piirissä, tanssia ilosta kauniin päivän kunniaksi. Mukaan lähtee pölyä ja heinää, niistä tulee hetkeksi painottomia, ne kulkeutuvat vain muualle, muuttavat maisemaa. Pyörteenä tanssivat hiukkaset, jotenkin niin kaunista, onnellista.

(Proosaruno säärakkaudesta. En koskaan lakkaa kirjoittamasta siitä.)



Hän kuori minut kuin appelsiinin
Tunkeutui ihon alle ja ahmi hedelmälihaani
Minä vuosin mehua
raikasta ja sokerista
Olin pureskeltu ja kevyt


(Heh, tätä en selitä.)

2 kommenttia:

  1. Minulle tämä oli kuin pidäkkeetön tuuli, painottomia selityksiä kaipaamaton.... Muistiota sopii laajemminkin avata; kiitos aamun mielihyvästä:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, oli kiva saada viimein kommentti myös näistä omista tuotoksista tässä blogissa! Harmi, että jälkikäteen vasta huomasin postauksen fonttien ja säkeiden rivitysten menneen ihan miten sattuu, mutta hyvä että jotain välittyi silti. Lupaan avata jatkossakin aina välillä. :)

      Poista