Virpi Vairinen - Ilmanala

Virpi Vairinen – Ilmanala (Kolera 2017)

">>>ajatella kehoa tilana, joka venyy raajojen liikkuessa
>>>
>>>
>>>toistuvia unia lentämisestä, missä ei ole mitään seksuaalista. todellinen
>>>välimatka vastarannalle vs. unitodellisuuden välimatkan kokemus
>>>
>>poistaa persoonamuotoja ja huomata, että rivit lyhenevät
>
>kaivata muotoa"

Vuoteni lähti käyntiin vauhdilla kokeellisen runon parissa: ensin luin Rae Armantroutin suomennosvalikoiman Kunhan sanon ja sen jälkeen Virpi Vairisen toisen runokokoelman Ilmanala. Armantroutin kohdalla olin sitä mieltä, että hänestä puhuttaessa runojen vaikeutta korostetaan liikaakin. Vairisen kokoelma puolestaan oli minulle yllättävän haastava. Armantroutin runoissa kokeiltiin lähinnä kielellä itsellään, ja typografialla oli vain hienoista merkitystä. Vairisen teoksessa sen sijaan kuvallisuus on merkittävässä osassa – yhdellä aukeamalla esimerkiksi kulkee musta viiva symboloimassa pyykkinarua, josta roikkuu yksi pyykkipoika. Narun alla ovat pelkistetyt säkeet: puhtaat valkeat lakanat, joiden läpi lapset painavat kasvonsa / minä tunnen ihmisiä tuollaisissa kesämaisemissa. Sitaatin säkeeseen työntyi sivulla vielä se pyykkipoika sanojen tuollaisissa ja kesämaisemissa väliin (ja tässä kohtaan huomaan, että minun olisi vain kannattanut ottaa aukeamasta kuva tähän postaukseen, mutta menköön nyt näin).

Tanssiva karhu -ehdokkaana esikoisteoksellaan olleen Vairisen runoissa tilallisuudella on tässä teoksessa suuri merkitys. Kokoelman osastot on otsikoitu Asunto, Kävelyreitit, Maat, mantereet, matkat, Metropolit & megapolit ja Danndanndann. Lopussa on täsmällinen luettelo viitteistä ja lainauksista, joita teoksessa on käytetty, ja olikin kiinnostavaa palata niitä lukiessa katselemaan, että ahaa, tuo oli tuollaisesta. Mitään nuo viitteet eivät selittele, vaan lukijalle todella jätetään tässä kokoelmassa tilaa järjestellä mietteensä kutakin runoa kohtaan.

"matkapahoinvoinnin syitä:           metaforan yhteensovittamattomuus
                             selkä vasten tulevaa/kasvot kohti taaksejäävää

                                                                         liikkeen alku"

Teoksen parissa kokee hauskoja oivalluksia; sanoilla ja asioilla leikitellään törmäyttämällä niitä toisiinsa tavoin, joka luo yllättäviä yhdistelmiä. Myönnän, että välillä tulin lukeneeksi monta numeroimatonta sivua raapien vain päätäni. Helpolla tämä ei päästänyt. Tyylikeinot vaihtelevat erilaisista kuvallisista esittämistavoista numeroituihin luetteloihin, fonttien vaihteluun, tekstin karkailuun perinteisestä säemuodosta, aukeaman laajuiseen proosarunoon, nuottiviivastoon, lukujen välittämään informaatioon. Kokeiluja muodolla tehdään niin paljon, että välillä tuntui suorastaan raikkaalta, kun vastaan tuli tavanomaiselta näyttävä säeruno. Kun miettii kokoelmaa lävistävää tilallisuuden teemaa, kokeilujen runsaus ja erilaiset tavat hyödyntää runokirjan sivua koko laajuudessaan muodostivat kuitenkin oman, vahvan merkityksensä. Yhteiskunnallisuuttakaan kokoelma ei karttele, vaikka paljon sanomasta jää lukijan tulkinnan varaan.

        "luonnon palautuminen ennalleen
         kuten ruumis paranee sairauden jälkeen
       
         sellaisen, joka repii irti raajat ja vie itsekontrollin

muratit kasvavat   hylätyn koulurakennuksen ulkoseinillä
         työntävät lohjennutta rappausta edellään

         jatkuvan katoamisen virta"

Virpi Vairisen Ilmanala ei ole ensimmäinen valinta heille, jotka pitävät kertovammasta runoudesta, jonka sisäistää nopeasti. Kirjan kokeilevuus on monitasoista, ja "paatuneempikin" runojen lukija voi olla sormi suussa, kun heti alkuun pitää googlata, mikä on tesserakti, ja pian olla pohtimassa pyykkinarun merkitystä kokonaisuudessa ja välillä miettiä, mitä tarkoittaa kun kaakelitunneli on kirjoitettu erilaisella fontilla. Haasteita pelkäämättömien runojen lukijoiden, joita tilojen, maisemien ja esineiden maailma kiinnostavat, kannattaa ehdottomasti tarttua tähän. Vairinen kirjoittaa hienosti ja vaikuttavalla tavalla saaden ajatukset kipinöimään sähköisyyttään.

Tämä on toinen runokokoelma, jonka luin Ompun #runo18-haasteeseen.

Kritiikkejä teoksesta ovat julkaisseet HS ja TS (vain tilaajille).