:
lokakuusta tammikuuhun
,
näemme niskan asennosta missä kohdassa ruumista tuska toisissamme istuu
,
emme tunne vanhenevamme
,
olemme tottuneet olemaan kuolemanväsyneitä"
(Grand plié, s. 10-11)
"Taivuttaa, taivutettu. Plié on baletin perusliikkeitä, jonka hyvä hallitseminen on pohjana niin hypyille kuin pirueteillekin. Pliéssä tanssija koukistaa polviaan eli kyykistyy hieman. Monen liikkeen pohjana on demi plié, jossa tehdään vain pieni plié, mutta pliéstä on myös syvempi versio – grand plié, jossa painutaan alas asti ja kantapäät nousevat irti lattiasta – –"
(Wikipedia: Luettelo balettitermeistä)
Raisa Jäntti on Runo-Kaarinan voiton myötä vuonna 2015 debytoinut runoilija, jonka tänä keväänä ilmestynyt kokoelma Grand plié on eräänlainen runomuotoinen tutkielma baletin vaikutuksesta sitä harrastavan mieleen ja ruumiiseen, kasvuun ja kehitykseen. Teoksen on julkaissut Puru-kollektiivi, taannoin perustettu runoilijoiden yhteenliittymä, jota kotisivuilla kuvataan työyhteisöksi, vertaistueksi ja julkaisukanavaksi. Raisa Jäntin teoksen perusteella kyseinen kollektiivi on erittäin varteenotettava toimija – toimitustyön ja viimeistelyn laatu eivät näyttäisi eroavan ison kustantamon kautta julkaistusta kirjasta. Tärkeintä on tietysti itse teksti, ja tässä teoksessa se todella puhuu puolestaan. Kokoelman runot ovat vaikuttavia ja taidolla kirjoitettuja, niiden ruumiillisuus tuntuu.
"emme ole koskaan halunneet muuta kuin tehdä perässä,
koko ruumis yhtä peilisolua ja
käännös
otamme esiin jyrsityt selät, väliaikaiset
jalat,
lantion. Leuhkimme revenneellä iholla."
Grand plié tuo näkyviin baletin raadollisuuden, sen mitä on kauniilta ja sulavaliikkeiseltä näyttävän tanssin takana. Kokoelmasta ei puutu rosoisen kaunistelematonta todellisuutta, mutta juuri se tekee monista kirjan lauseista hienoja; karunkauniit yhdistelmät, yllätykset, jotka suistavat sijoiltaan. Vaikka en tunne balettia yhtään, pääsen sisään kirjan maailmaan, pystyn kuvittelemaan kivut ja alati kasvavan riittämättömyyden, niistä tulee runojen myötä universaaleja. Koen suurta empatiaa homeenhajuisessa puutalossa asuvia tyttöjä kohtaan, siihen miten he tarkkailevat itseään ja toisiaan, miten alkavat vahtia syömisiään, muodostaa sitä kohtaan erilaisia pakkomielteitä. Syömishäiriötkin tehdään näkyväksi, mutta ei tavalla joka pyrkisi itsetarkoituksellisesti järkyttämään, vaan toteavalla konkretialla. Jäntti käyttää teoksessa silloin tällöin balettitermejä, mutta ei häiritsevästi, eikä lukiessa tule sellainen olo, että nyt jään täysin ulkopuoliseksi, kun en tunne tätä maailmaa. Runo elää sivuilla monin tavoin, ilmavasti, typografialla kokeillaan ja tekstin asettelu vaihtelee osiosta toiseen. Kaikkien kokeilujen tarpeellisuudesta en saanut kiinni, esimerkiksi yllä olevassa esimerkissä teksti itsessään tuottaa niin voimallisen vaikutuksen, että ei tunnu tarpeelliselta sen pilkkominen jopa yksittäisinä sanoina eri riveille ja eri puolille sivua vain koska voi. Toisaalta tiedän, että jos runoilija näkee tekstin vahvasti tietyllä tapaa, se on aseteltava niin, ja kaikilla typografisilla valinnoilla on tekijälle itselleen merkitystä. Mutta kiinnittyminen tähän asiaan on minulta lähtökohtaisesti vain kehua siitä, miten teksti itsessään on jo tarpeeksi vahvaa asetteluista riippumatta.
"Olisi naurettavaa väittää että me emme tunne kipua, me olemme
aavesärkyä, tunnemme jäytävät kategoriat ennen kuin osaamme
lukea. Yhtä typerää on sanoa että nautimme kun meihin sattuu. Me
tiedämme mihin vihlovaan on lupa jäädä, mistä on kiire pois,
jos venytys lasketaan jomotukseksi, sitä me etsimme ja ruokimme,
jos todellista tulta on vain se jonka ei tiedä päättyvän
tunnemme tuskaa harvoin."
Grand plié on voimakkaan kokemuksen aikaansaava runokirja ja kannattavaa luettavaa niillekin, jotka eivät tunne balettia – pian kyllä tunnette. Runous elää maassamme vahvana monien pienten, intohimolla lajiin suhtautuvien toimijoiden keskuudessa. On hyvä tietää, että sellaisia syntyy lisää, vaikka poistumaakin on: juuri eilen kuulimme Kolera-kollektiivin toiminnan loppumisesta. Kirjallisten vaikuttajien merkitys pienjulkaisujen esille nostamisessa on suuri, ja ilahduin huomatessani, että suuretkin päivälehdet ovat julkaisseet Raisa Jäntin teoksesta kritiikkejä. Tämä kirja ansaitsee ehdottomasti päätyä monien luettavaksi.
Blogeissa ja lehdissä: Kosminen K, Keskisuomalainen, Hemulin kirjahylly, Aamulehti, Helsingin Sanomat, Grafomania
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti