Olin eilen illalla ensimmäistä kertaa kisaamassa poetry slamissa Helsingin Teurastamolla. Menestystä ei tosiaan tullut, mutta ainakin seurassani ollut ihana kannustaja/patistajani (terveisiä jos/kun luet :D) oli sitä mieltä, että runon tyyli ei ollut paras mahdollinen slam-ympäristöön (minkä niitä pärjänneitä esityksiä kuunnellessa kyllä ymmärsi), ja ongelma ei ollut sisällössä. Toki näissä kisoissa on aina kyse hauskanpidosta, eikä liian ryppyotsainen pidä olla. Sain myös kannustusta lähettää runojani lehtiin. Kokemus oli kyllä jännittävä ja kivakin, lavalla oman runon kanssa oleminen tuntui yllättävän helpolta, vaikka osallistuminen tapahtui suht suunnittelemattomasti. Tiesin edellisenä päivänä varmuudella olevani lavalla, ja esitystä rassasi tiukan aikataulun myötä se, että luin alkuperäisten suunnitelmieni vastaisesti paperista, koska en ehtinyt sisäistää runoja muistiini (varsinkin kun olin muokannut tekstiä harva se päivä, ja esim. tämä on melko uusi runo). Syksyllä aion yrittää uudelleen paremmalla harjoittelulla!
Puheilmaisu ei todellakaan ole omin juttuni (taustalla puhevikaa ja muita traumoja), ja itse asiassa yksi kirjoittamistani aina sysännyt asia on ollut se, että koen sen paremmaksi ilmaisun keinoksi itselleni. Tiedostan kyllä ääneen esittämisen hyvät puolet runon editoinnissa, ja olenkin nyt saanut neljä runoa muokattua aika pitkälle slam-osallistumisen myötä. Taustalla painaa kuitenkin myös se, että tässä on proosateoskin tekeillä ja tällä viikolla olisi voinut kirjoittaa sitäkin enemmän, mutta runon parissa viihtyy toki aina loistavasti! Laitetaan nyt vielä julki se eilinen slam-runo. Muokkaisin sitä nyt jo kyllä hieman: vaihtaisin "kaikkialla"-sanan tilalle "ympärillä". Menköön nyt vielä esitetyssä muodossa.
Elän
maailmassa joka on puhkiselitetty
Katson hampaiden ja kielen tunkeutumista
sen kaikkien kerrosten läpi
Ja riitasointujen äänenpaine kaikkialla
Toiveikkaiden paraati
Kuljen sen keskellä
Minä punainen soihdunkantaja
Siniseksi värjättynä päälleni heitellään tuhkaa
Karistelen pois ja kävelen
Ne ovat tulleet tänne polttaakseen katseellaan
Haistan jo rikinkatkun
Otan kädestäsi
Sormissani tunnen
ne muinaiset elementit
vesi tuli maa ilma
joista nyt yhdessä koostumme
Sivelen sormellani kämmenpohjaasi
Rakennuin uudelleen
Mutta joskus havahdun
ja katson taakseni peläten
katoanko
vai onko idea minusta kuoriutunut
savimöhkäleen sisästä
viimein patsaana
Runoniskentä kuulostaa jännältä ja hatunnosto estradillenoususta! Ja ei kuin uusiksi ruskan aikaan.
VastaaPoistaJotkut meistä ovat kirjoittajia jotkut puhujia, mikä heijastuu selkeästi myös sosiaalisessa viestinnässä: soittaa rimpahutatko vai tekstaatko/wappaatko!? R-vika johti itsellä koulussa alisuorituomiseen tuntiaktiivisuudessa, selkeästi r-kirjaimen sisältävien sanojen välttelyyn myös kirjoittamisessa, silti olen puheenpitoonkin ryhtynyt (ja kunnialla selvinnyt), mutta olen puhdas kirjoittajatyyppi kanssakäymisessä. Kukin taaplaa jne.
Jatkaos paraatin keskellä kulkua soihdunkantajana, niin ei tarvitse pelätä katoavansa... Tunnesisällöltään tutunoloinen viimeinen osio, mutta rakennutaan uudelleen:)
Uutta yritystä tosiaan vaan seuraavaksi. :) Olen ehdottomasti enemmän kirjoittaja, soitan ihmisille vain kun on pakko, jos on todella kiire. :D Olen tottunut kyllä puhumaan työni puolesta, mutta silloin on oletuksena että koulutuksessa istujia todella kiinnostaa asiasisältöni, ja voin tavallaan ajatella häivyttäväni itseni. Runon kanssa on väkisin todella läsnä.
PoistaHyvä, että osuu tunnesisällöllään, vaikka yleisesti on aika abstrakti. :)