Slam-runoja 3.7.

Eilen oli pitkähkön tauon jälkeen sellainen Tenho poetry slam, jossa esitin aivan uutta materiaalia. Alkuun otin runon tuoreimmasta kokoelmakäsikirjoituksestani, joka kulkee työnimellä "Myrkytettyjä miehisyyksiä", ja voitte kuvitella, että se ei varsinaisesti ole mitään lempeää settiä... Se on suorasanaista tykitystä, jossa ei ole mitään koristeltua. Tekstit siinä käsikirjoituksessa eivät yleisesti ole kovin hyviä, tämä esittämäni on parhaasta päästä. Pääsin tällä kertaa kisassa toiselle kierrokselle, ja toinen runo on myös uusi, mutta sen olen liittänyt osaksi jo pitkään rakenteilla ollutta käsistä "Pyörteenä tanssivat hiukkaset" - se sopii tyylillisesti siihen, kun on vähän kielellisesti maalailevampi. Minullahan on siis yhteensä neljä eri runokokonaisuutta nyt tekeillä... Suurinta osaa runoistani ei ole lukenut kukaan, kun ne ovat vähän sellaisia että menee toistaiseksi paljon yli mukavuusalueeni luettaa. On vaarallista ja kiusallista kirjoittaa kovin läheltä itseään. Tästä ekana esittämästäni runosta sain hyvää palautetta Tenhossa suullisestikin, se oli kivaa.

se kerta kun luistimien unohtajat
kerätään rinkiin liikuntasalin lattialle
ja nuhdellaan
on selvää
että kyse ei ole vain meistä
vaan pyhästä suhteesta peliin
joka vallitsee kaupungissa
jonka palvottu symboli on lukko
kaikista maailman esineistä
meidät pannaan vastailemaan
opettajan kysymyksiin
miksi olemme siinä ringissä
ja tehdään selväksi että eroamme
urheilullisista pelin sankareista
huonompana aineksena

kerran kiusaajahenkiset pelin harrastajat
saavat toimia tunnin opettajina
vedän homman farssiksi
kaatuilen ja nauran maassa
ja he sanovat että minun pitää
kunnioittaa heitä opettajina
että heillä on opettajan asema
he kiusaavat vuodesta toiseen
kaikki tietävät sen
ei siitä mitään ole piilossa
mutta tämä kaupunki sallii heiltä kaiken
ovathan he jääkiekkoilijoita
he saavat istua kaiken yllä
kultaiset kypärät päässään

yläasteella jätän luistimet kotiin
henkilökohtainen protesti
verhoan anarkiani huolimattomuuteen
otan vitosia niistä kerroista
opettajan muistiinpanoihin
katson niitä arvioinnissa ilmeettä

opettaja sanoo
että jos edes menisin jäälle ja pysyisin pystyssä
saisin tunneista vähintään kutosen
naurahdan mielessäni
pääsen inhimillisesti niin paljon helpommalla
kun jätän luistimet kotiin ja kävelen
me luopiot joudumme yleensä kävelemään
opettaja tulee autolla perässä
ja kertoo milloin saisi kääntyä takaisin
sinä kävelit kaikkein pisimmälle
hän kerran sanoo minulle
se on totta
minä kävelin pisimmälle
ja luistimia en laita jalkaani enää koskaan

*****

Hän tekee
Hän istuu ja tekee
Päässään myrskyjä
sade kituliaita piikkejä
Illan tunnit valuvat
Eikä ole mitään
mitä osaisimme tehdä
hänen hyväkseen
Onko minun asiani
kuvitella piikit pistoineen
Uskoa kaiken olevan hyvin
vai huutaa

Kuule minua
Täällä et ole huomioitu
Täällä et ole arvostettu
Hukut eturiviin
tai tunnelisi piiloon kuin kiltti myyrä
Senkin myrskypää savusilmä

Anna pääsi kokea räjähdys
vulkaaninen vyöry
jota niin kauan olet pidätellyt
Paine kasvaa
ja kasvaa
Muistatko vielä milloin aloit pelätä
että näkyy sellaista mikä ei saisi
Raavi totuuksia
kovetettujen pintojen alta
Levitä ajatuksesi kaikuina vesiin
tuhkana ilman virtoihin
Korvaa pelko veressäsi tahdolla
pisara pisaralta

Mene
Kisko juuresi maasta irti
ja mene
missä voit olla paremmin
Älä enää istu iltojasi ja tee
istu ja tee
Älä istu ja tee
Mene