Laura Gustafsson - Korpisoturi

Laura Gustafsson – Korpisoturi (Into 2016)

"Pysykää perkele loitolla. Suomalaisen erakon mielenlaadulla on biologinen perustansa: ilmastovyöhyke ei kestä tiheää ihmispopulaatiota. Alkuperäiset asuttajat kunnioittivat luonnon kantokyvyn hauraita rajoja. Yksi mies, yksi maa. Parempi rakastaa maaperää kuin lähimmäistä."

Laura Gustafssonin romaani Korpisoturi sai heti ilmestyttyään kehuja tärkeydestä ja ajankohtaisuudesta. Kehujiin kuului mm. Ylen kirjallisuustoimittaja Seppo Puttonen, jonka haastateltavana Gustafsson olikin syksyn ensimmäisessä Aamun kirja -ohjelmassa. Oli pakko myös itse varata teos luettavaksi. Gustafsson on kirjailijana kyllä kiinnostanut aiemminkin, mutta en ollut hänen kirjojaan vielä lukenut. Muistan, kun kuulin joskus kirjaston neuvontatiskille parin vanhemman naisen keskustelua Gustafssonin Huorasatu-romaanin nimestä: "se kirjailija taisi vaan haluta provosoida kun antoi sille kirjalle tuollaisen nimen." Paheksunnan saattoi aistia leijuvan tiheänä ilmassa.

Korpisoturin parilla ensimmäisellä sivulla myönnän empineeni. Olin tottunut runolliseen ja maalailevaan kieleen edellisissä lukemissani romaaneissa, ja tässä kieli on ytimekästä, lauseet lyhyitä ja jämäköitä. Onneksi noiden parin sivun jälkeen alkoi varsinainen tarina, joka nappasi mukaansa heti. Todella hyväähän Gustafssonin kieli on ja Korpisoturin tyyliseen romaaniin se sopii mainiosti. Teoksessa tykitetään tiukkaa asiaa, eikä tunteilulle ole sijaa, se ei kirjan maailmaan kuulu. Tai siltä aluksi vaikuttaa. Päähenkilö Ahma yrittää elää ilman turhia emotionaalisia siteitä, sillä hän on päättänyt muuttaa erakoksi johonkin Itä-Suomen pienen kunnan metsiin. Ahmalla on siellä talo, johon ei vierailijoita kaipaa. Niitä hän lähtee aina varmuuden vuoksi tervehtimään aseen kanssa. Ahman suhde maailmaan on tietysti nihilistinen.

"Ahman lihassa ei ole pehmeää kohtaa, johon mikään rakkaudeksi kutsuttu voisi nuolensa survaista. Hän ei ole erakko tai yleisesti kusipää rakkausvammojen vuoksi. Hyväntahtoinen nainen ei pelastaisi häntä. Ei. Aseet ja varustautuminen, erätaidot, ne pelastavat hänet. Ei reproduktio jonkin satunnaisen tytön kanssa."

Muut ihmiset eivät kuitenkaan jätä Ahmaa niin helposti elämään erakkona, ei varsinkaan paikallinen kaupanmyyjänä työskentelevä Pamsu, joka on varsinainen karikatyyri rempseästä pikkupaikkakunnan naisesta. Hilpeyttä herättävä hahmo tuo tasapainoa kirjan tylyyn vakavuuteen, ja nauruakin herättäviä sanailuja syntyy. Myös hevosia pitävän Linnean kanssa Ahma tapaa pariin otteeseen, mutta Linnea on jo varattu toiselle miehelle. Ahma keskittyy lähinnä varautumaan, jotta selviytyisi. Hän on survivalisti ja pyrkii pysymään mahdollisimman omavaraisena. Kaupassa on kylällä pakko käydä joskus harvoin. Ahma odottaa, milloin SHTF (shit hits the fan) ja lopultahan se sitten iskee. Suomen suhtautuminen erittäin ajankohtaiseen asiaan, päivittäin puhuttavaan pakolaistilanteeseen, aiheuttaa lopulta konfliktin muiden maiden kanssa, ja sovittujen sopimusten noudattamattomuus johtaa talouspakotteisiin ja sekavaan tilanteeseen, joka kärjistyy siihen, että sähköt katkeavat koko maasta. Ahman kotona on sentään radio, josta tämä kuuntelee uutisia, mutta niistä ei selviä mikä on kaiken takana. Joka tapauksessa nyt alkaa se selviytyminen, johon Ahma niin kovasti on valmistautunut. Hänen pakkaansa saapuvat tietysti sekoittamaan Pamsu sekä raskaana oleva Linnea, jonka mies on joutunut vankilaan. Syksy etenee ja tulossa on talvi, jonka yli pitäisi selvitä, koska pian kaupoistakaan ei enää saa mitään... Ankarassa tilanteessa ihmisetkin muuttuvat ankariksi, toisilleen vihollisiksi.

Korpisoturi on terävä kirja, joka sai ajatukset todella lentoon. Monet varsinkin urbaanissa ympäristössä asuvat ovat unohtaneet taidot, joilla pärjätään, kun ei ole sähköä ja jos supermarkettien valtavat valikoimat eivät olekaan käytettävissä. Kaikenlainen itse tekeminen vähenee koko ajan, ja minä ainakin tunnen piston sydämessäni tässä kohtaa. Paljonko sitä osaisi, jos poikkeustilanne tulisi oikeasti päälle? Gustafsson on vakuuttavasti selvittänyt kirjaansa varten erilaisia asioita esimerkiksi aseen käyttöön ja erilaisten ruokien kasvattamiseen, keräämiseen ja valmistamiseen liittyen. Tunnelma on autenttinen – ei epäilystäkään, etteikö näin voisi käydä. Myös erakoitumisen psykologiaa ja ihmistä sosiaalisena eläjänä tarkastellaan oivaltavasti. Kirja vetää mukaansa niin, ettei siitä malttaisi päästää irti, ja sen olisi lukenut helposti kerralla jos olisi pystynyt. Lopunkin tulee lukeneeksi pariin kertaan, ja kaikkea luettua jää miettimään. Se on aina hyvä.