keskiviikko 12. heinäkuuta 2017

Timo Salo - Mutta ennen muuta

Timo Salo  Mutta ennen muuta (Poesia 2017)
Kirja hankittu suoraan tutulta tekijältä


"maailma on luokaton elokuva, / tältä näytti, ja minusta näyttää / tältä nyt, kun sanoja pinoutuu / kuin lihajalosteita marketeissa / ei, mitään alkuperäistä ei ollut, / niin sikinsokin se sikisi, syntyi / ja sekosi, sittemmin tuomitsee / sinut & tekosi sanomalehdissä / joitten pino on kohta ohi: ajat."
Timo Salon neljäs kirjallinen julkaisu, runoteos Mutta ennen muuta, on Poesian sivujen esittelyn mukaan "runon tarkkaa ja vapaata arkkitehtuuria". Se on täsmällisesti sanottu kirjasta ja kuvaa sitä hyvin. Teoksessa tekstille on asetettu tarkkoja määreitä erityisesti mitan ja rytmityksen suhteen, mutta myös sanojen sisältämien kirjainten käyttöä runoissa on tekijältä kuulemani mukaan rajoitettu, ja tarkka lukijakin huomaa, miten perättäiset ja allekkaiset sanat usein toistavat samaa rekisteriä. Se on ilmiönä kiehtova. Rajoitukset eivät useinkaan ole kaunokirjallisuuden tekijälle ahdistava ja supistava asia, vaan päinvastoin, kieli alkaa niiden puitteissa elää uusin ja yllättävin tavoin. Näin käy myös Salon teoksessa.

Tasaisen mittaisiin jaksoihin jakaminen on kokoelmassa yleisimmin käytetty rajoittamisen keino, ja monella sivulla runot etenevät kolmena samanlevyisenä palstana, joita tekee mieli lähteä lukemaan myös ylhäältä alas. Useimmiten tematiikka kuitenkin paljastaa, että lukeminen lienee tarkoitettu tehtäväksi perinteisesti vasemmalta oikealle. Typografialla on kirjassa monella tapaa suuri merkitys  se, mihin kohtiin tekstit on aseteltu sivuilla, ei varmasti ole ikinä sattumanvaraista. Juuri viime viikolla keskusteltiin kirjabloggaajien runokävelyn päätteeksi siitä, ovatko esim. tuplasti lyödyt rivivälit tai tekstin jatkuminen sisennettynä tai sivun toiseen reunaan hyppääminen aina runoilijankin näkökulmasta lukemisen kannalta välttämättömiä ja harkittuja. Voiko niitä ymmärtää lukijana sillä tavoin kuin tekijä, että näkisi, miksi tyypillisestä poikkeava asettelu on tarpeen? Salon teoksessa selvää on ainakin se, että kaikki typografiset ratkaisut ovat olennaisia. Jopa kirjan sivujen paperin osittainen läpinäkyvyys alkaa tuntua tärkeältä, ja sivut vaikuttivat joskus myös vastapuolelta täydentävän toisiaan. Siinä kohtaa aloin kuitenkin käydä jo vähän ylikierroksilla graafisten ratkaisujen merkityksellisyyden suhteen...
"kaaos rajoissa, jotka ovat rajat / tämä on nähty, tai ei ole nähty / näissä rajoissa syttyä, sammua / ja ottaa vastaan se, mikä ei ole, / mikä ei ole ollut niin kuin kivi / on ollut, ja kaikki sähkökemia, / kieli itse, ihmisen säilöntäaine, / josta puhumme, järjestyksestä, / jota tajuntamme rajoissa ei ole"
Välillä on hauskaa myös huomata, että runoilija näyttäisi joutuneen tulemaan vastaan itseään tai asettamiaan rajoja. Aika ajoin väliin on lyöty haka- ja aaltosulkeiden kaltaisia merkkejä, kenties siksi että mittojen vaatimat merkkimäärät täyttyisivät. Mikään ratkaisuista ei tunnu teennäiseltä, eikä kirjaa lukiessa tule sellaista oloa, että sanoja olisi lyöty vaan peräkkäin, vaan kokoelma on selvästi huolella ajateltu ja koottu teos. Sen sisältämä runous on myös ajatuksia herättävää, yhtä syvää kuin mitoiltaan, rytmiltään ja sanavalinnoiltaan pidäkkeettömämmin virtaava voi olla. Mutta ennen muuta vaatii lukijalta toki aikaa, paneutumista ja hidasta lukemista, ja itse palasin mielelläni kirjaan vielä uudestaan, selailin sitä rakennellen merkityksiä ja etsien oivalluksia, kuten taidokkaan runouden parissa tapahtuu. Kaikkea en edes odottanut ymmärtäväni heti. Aforistisuuttakin on teoksessa mukana.
"syleile maailmaa  ja tutki sen / taskut; historialla on niin kuin / muistilla kaatopaikan rakenne"
Suosittelen Timo Salon Mutta ennen muuta -kokoelmaa niin kirjallisten kokeilujen ystäville kuin perinteisemmille runon lukijoille, jotka haluavat tekstistään poimia kauneutta ja merkityksiä, ymmärtää jotakin uutta. Salon runoissa on paljon myös maailman asioiden ja ihmisen olemuksen pohdintaa. Se kasvaa ulos rajoistaan ja samalla elää juuri niistä. Tämä on lukijan kiinnostusta ylläpitävä ja varmasti useammallakin lukukerralla uutta tarjoava runoteos.

7 kommenttia:

  1. Postasit taas niin vakuuttavasti ja houkuttelevasti, että näin perinteisemmän runon ystävänäkin haluan olla avoin uudelle ja tarkistaa, tuleeko tässä vastaan mutta... Kiitos ja varaukseen:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen tosi iloinen, että tämä kirja herätti innostusta ja saa uuden lukijan! Se on omalla tavallaan vaativa ja kaipaa keskittymistä, rauhaakin ympärilleen, mutta siitä saa ehdottomasti itselleen paljon. Kiitän! :)

      Poista
  2. Tämän kirjan kannen kohdalla mulla tuli raja vastaan. Kansi on niin järkyttävän ruma, siis ihan hirveän hirveän kamala. Siksi annoin tämän runoilijaystävälleni, joka lupasi uhmata kannen kamaluutta. :D

    Niin että siis vaikka sun postaus on hieno ja houkutteleva niin tätä en tule lukemaan. Tai no. Ehkä päällystettynä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei, yritä lukea vaikka päällystettynä! :D Ja olisikohan tämä e:nä saatavilla Poesian sivuilta, monet heidän julkaisuistaan kuitenkin taitavat edelleen olla... Mä törmään töissä niin paljon erilaisiin kansikuviin, myös niihin kauheimpiin, että taidan olla turtunut. :D

      Kiitokset!

      Poista
    2. Kannen henki on verrattain vähäeleinen, arkkitehtonis-matemaattinen (ihmettelen, miksi kukaan ei kommentoi kuvioinnin geometrista kompleksisuutta), mainoshenkisyydestä pidättyvä ja, juu, kieltämättä ehkä vähän liiankin arrogantti mutta toki luonnossa paljon miellyttävämpi kuin kuvassa. O-P aikoo käsittääkseni säätää värejä toiseen painokseen. Kustantaja vaihtoi painoa juuri ennen kirjan ilmestymistä, mikä on käsittääkseni vaikuttanut värivalintojen varovaisuuteen.

      Poista
    3. Olen kovin kiitollinen kaikesta huomiosta, jonka kirja saa. Pelkään pahoin, että teos tulee jäämään jopa tällaisen totuttua niukkasatoisemman runovuoden korjuujuhlissa oman pingottuneen sisäänpäinkääntyneisyytensä kuoreen.

      Poista
  3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista