torstai 10. marraskuuta 2016

Klassikkopokkarit, missä lienette?

Kävin Helsingin Akateemisessa kirjakaupassa pari päivää sitten (käynnin syynä lähinnä ajan kuluttaminen lounaan jälkeen ennen palaveria) ja selailin läpi pokkarihyllyjä. Joskus ostan mielelläni omaan hyllyyni myös pokkareita - ne ovat edullisia ja niitä helppo kuljettaa mukana esim. matkoilla, kun e-kirjoista en ole vieläkään oikein innostunut. Ostan kotikirjahyllyyni mieluusti sellaisia vanhempia teoksia, jotka ovat kiinnostaneet minua jo pitkään mutta eivät ole puheenaiheena niin ajankohtaisia, että ne tekisi mieli lukea heti. Toisaalta joskus tulee ostettua uutuuksia kovakantisina siksi, ettei jaksa odottaa niitä kirjaston varausjonoista, muuten käytän kyllä työpaikkani, kirjaston, kokoelmia vahvasti hyödyksi lukuharrastuksessani. Kirjahyllyssä kovakantiset yleisesti ottaen ovat kauniimpia (lahjaksi ostan ihmisille pääasiassa niitä) ja ne kestävät käyttöä paremmin, mutta pokkareilla on ehdottomasti paikkansa ja oma kätevyytensä. Leffakantisia kuitenkin vältän jos voin, ne ovat usein jotenkin tyylittömiä, ja haluaisin nähdä pokkareissakin perinteistä kirjankansitaidetta.

Joka tapauksessa, tutkin Akateemisen pokkaritarjontaa. Pohdin varsinkin Aino Kallaksen Sudenmorsiamen hankintaa, mutta kympin hinta hyvin ohuesta teoksesta tuntui siinä kohtaa jotenkin paljolta, vaikka kirja on ehdottomasti lukulistallani "sitten joskus", eli se olisi hyvin sopinut omaan hyllyyni hankittavaksi. Jäi sitten kuitenkin kaupan hyllyyn (vaikka ostin Turun Kirjamessuilta esim. runokokoelman 15 eurolla ja siinä oli varmasti vielä vähemmän tekstiä, mutta en edes väitä olevani aina, tai useinkaan, looginen ihminen). Katselin ympärilleni, mitä muita kaunokirjallisuuden klassikoita pokkareina olisi tarjolla. Väinö Linnan Sotaromaanin bongasin, ja sitten oli joku Keltaisen kirjaston pokkari, jonka saatoin klassikoksi laskea, mutta muuten uudet pokkarit olivat niitä tyypillisiä parin viime vuoden aikana ilmestyneitä teoksia, joista oli sittemmin tehty pokkariversiot.

Aloin pohtia myös klassikoihin suhtautumista suomalaisella kirja- ja kirjastoalalla yleisemminkin. Muutama vuosi sitten istuessani kirjaston neuvonnassa siihen saapui nuori nainen, todennäköisesti vaihto-opiskelija, ja hän tiedusteli englanniksi, että mistä meiltä löytyy English classics -hylly. Kerroin hänelle, että klassikoille ei ole kirjastossa omaa paikkaansa, vaan ne ovat ihan vaan muiden kirjojen seassa hyllyissä, ja hän hämmentyi tiedosta kovasti. Totta kai englanninkielisessä maailmassa kirjallisen perinteen pituus ja kanonisoitujen klassikoiden määrä ovat aivan eri luokkaa kuin omalla pienellä kielialueellamme, jolla on varsin tuore kirjallisuushistoria. Silti se mietitytti. Voisiko tärkeimmistä, aina kysytyistä klassikoista tehdä oman hyllynsä, jossa olisivat ainakin kaksoiskappaleet klassikoista, ja toiset löytyisivät sitten "normihyllyistä"? Myös kirjakaupoissa on käsittääkseni englanninkielisessä maailmassa usein erilliset klassikko-osastonsa, mutta meillä niitä harvoin näkee.

Monesti äänestysten perusteella tai asiantuntijoiden kuratoimana laaditut listat tärkeimmistä kirjoista tietyltä alueelta ja ajanjaksolta saavat ihmiset kiinnostumaan. Joitakin vuosia sitten Facebookissa kiersi jonkin suuren brittilehden klassikkolista siihen tyyliin, että montako näistä olet lukenut, ja se sai monet ystäväni, noin parikymppiset nuoret aikuiset innostumaan, että pitäisi lukea enemmän kirjoja ja tässä olisikin hyvää listaa. Monesti lukemisharrastustaan aloittavat tai elvyttävät haluavat aloittaa jostakin, jota on käsitelty ja kehuttu eri yhteksissä paljon ja mihin he ovat nimenä törmänneet monesti. Tässä kohtaa näkisin klassikkopokkareiden tarjoavan paljon mahdollisuuksia.

Ymmärrän, että kirjan julkaiseminen kovakantisena painoksena tuo paljon kuluja ja siitä sitten julkaisemisen jälkeen täytyy alkuun pyytää sitä kolmenkympin hintaa, jotta jotain jäisi kustantajalle käteen. Pehmeäkantisten ja varsinkin pokkarikokoisten tuotantokustannukset lienevät reilusti alhaisemmat ihan sillä loogikalla, että niistä pyydetään usein vain noin kolmannesta kovakantisten hinnasta uusinakin (syvemmin en ole tähän perehtynyt, joku saa tulla valaisemaan näitä lukuja jos tietää tarkemmin). Mietin erityisesti nuoria lukijoita, ja monia vanhempia ja kirjaharrastuksessaan pitemmällä olevia - moni lukisi niitä vanhempia klassikoita ja kulttimaineessa olevia teoksia mielellään juuri lomalla, kun on aikaa rentoutuneesti kirjaan paneutua. Pokkari on kätevä ottaa mukaan lento-, juna- tai bussimatkoille, ja niitä myydään usein lentokentillä, kaupoissa ja kioskeissa. Monesti pokkarit ovat sitä kirjallisuutta, joka viihtyy "Mitä Suomi lukee?"-listojen kärjessä ensin kovakantisina uutuuksina ja sitten pokkareina, mihin vaikuttavat varmasti markkinointi ja tarjolla olokin. Voisiko siis pokkaripainoksina julkaista enemmän klassikoita ja vanhaa kirjallisuutta? Vai onko kustantamoissa jo kokeiltu tätä ja todettu, etteivät ne myy? Ainakin Agatha Christietä ja Jane Austenia olen nähnyt Bon-pokkareina viime vuosina. Itsenäisyyden juhlavuoden kunniaksi WSOY julkaisee 12 lukevan yleisön äänestämää klassikkoteostaan uudelleen uusilla kansilla. Ilmeisesti klassikkojulkaisuja kovakantisinakaan ei kustantamoissa pelätä. Miksei siis julkaistaisi pehmeäkantisina versioina suurta määrää vanhempaa ja maineikasta kotimaista kirjallisuutta, ja toki mielellään käännöksiäkin, nyt kun kirjaa pyritään tuomaan ensi vuonna esiin monenlaisten kampanjoiden kautta?

Ja kyllä, aion vielä hankkia sen Sudenmorsian-pokkarin hyllyyni. Silti pysyn kannassani, että se olisi ohuudessaan voinut olla pari euroa halvempi. 7,90 niin olisi tullut kaupat. Ei, en analysoi logiikkaani tässä edelleenkään. Kiitos.

6 kommenttia:

  1. Vähän on tylsää kyllä että tällaisia ei juuri ole suomeksi. Divareista olen ajoittain poiminut mukaan Delfiini-sarjaa, Helmi-kirjastoa, Kolibri-sarjaa jossa on aikoinaan julkaistu kaikenlaista jännää...

    Mutta englanniksi nämä ovat tietysti ihan juttu ja niille on monia erikoistuneita sarjoja joten ihan ymmärrettävääkin että sellaisia kootaan myös esim. kirjakauppoihin omiksi ryhmikseen. Jossain Penguinin ja Wordsworthin sarjoissa on nimekkäät klassikot mutta muitakin yrittäjiä on, esim. Virago uudelleenjulkaisee naiskirjailijoita, niin tunnettuja kuin unohdettuja, ja toisaalla tietooni nousi New York Review of Booksin sarja jossa näytään keskittyvän jonkinlaisiin B-sarjan klassikoihin, käännöskirjoihin jotka ovat klassikkoasemassa omassa maassaan mutta jotka eivät ole oikein breikanneet kansainvälisiksi tunnetuiksi klassikoiksi (englanninnos Janssonin Kesäkirjasta on ainakin sarjassa ilmestynyt).

    Mutjoo, Sudenmorsian tavallaan sopisi siihen Penguin Black -sarjaan jossa julkaistaan oikeasti taskukokoisia kirjoja, pienoisromaaneja, lyhyitä novelleja ja muuta sellaista ja jossa kirjat on alle kahden euron...

    Hintojahan laskee juuri tekijänoikeusvapaus ja varmaan myös se, että kirjat voivat olla periaatteessa pitempään esillä, niiden ei kuuluisi noudattaa perinteistä sykliä että kirja on nyt esillä kalliilla ja vuoden päästä alennusmyynnissä että saadaan pois tieltä eivätkä syö seuraavien kirjojen myyntiä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai niin, tuli mieleen että ainakin Savukeidas julkaisee pokkareina jonkinsorttisia klassikoita. Muttei niitä nimekkäimpiä eikä niitä kovin helposti kirjakaupoissa näe.

      Poista
    2. Juu, englanniksi noita klassikkosarjoja paperikantisina on useita. Ajattelin, että juuri tuo syklin ulkopuolella oleminen tekisi mahdollisiksi tehdä tällaisia painoksia, jotka myytäisiin sitten vähitellen. Eräs kustantajan edustaja kommentoi FB:ssä tähän tekstiini liittyen, että pokkarit vaativat kuitenkin isoja myyntivolyymeja kannattaakseen, joten siksi klassikot ja pokkarit eivät sovi yhteen. Ja näyttäähän se huonolta siinä kvartaalissa kun pokkarit on painettu, jos ei myyntiä heti ala tulla...

      Juuri tuollaiset "B-sarjan klassikot" kiinnostaisivat mua kovasti, ja on harmi, että sellaiset ovat jääneet tosi paitsioon, varsinkin käännöksinä. Ovat tietty liian suuri riski kustantajalle.

      Poista
    3. Savukeitaalla on tosiaan noita klassikoitakin julkaisuissa, mutta kirjakaupoissa ei juuri törmää, pitää tietää ja osata etsiä...

      Poista
  2. Itse ostan harvoin muuta kun pokkareita. Ihan hätätilassa saatan ostaa kovakantisen, joka on just pakko saada sillä hetkellä ja jono kirjastossa on pitkä. Tykkään pokkareista ja koen, että saan kohdella niitä vähän huonostikin: taitella ja kierrellä ja antaa elämän merkkien jäädä pokkariin.

    Kovakantinen on hieno ja juhlallinen ja on tunne, että sen hyvässä kunnossa pysymistä pitää enemmän varjella.

    SKS on julkaissut suomalaisia klassikoita, mutta ne ei ehkä tiukasti ottaen ole pokkareita vai mitä mieltä olet?

    Toi Sudenmorsian löytyy myös kovakantisesta kokoomateoksesta (Otava), jossa on sen lisäksi Reigin pappi ja Barbara von Tisenhusen. Ostin tuon alesta aikanaan, eikä hinta ollut kuin muutaman euron.

    Tosi kiinnostava kirjoitus Tuomas.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, pokkarit on selkeästi tehty käyttöä varten, mikä väkisin myös näkyy niissä, mutta se juuri kuuluu niiden luonteeseen. Elämä näkyköön. Kovakantiset koristavat hyllyä ja niitä ajattelee enemmän sellaisina esineinä tosiaan.

      SKS:n klassikot ovat paperikantisia, mutta pokkarikokoa isompia. Mulla on just kirjastolainapinossa sellainen, Linnankosken Laulu tulipunaisesta kukasta. Täytyypä tutkia, mitä ne maksavat, voisin joululomaksi hankkia parikin niistä...

      Kiitos Omppu kommentista ja tosi kiva kuulla, että kirjakaupassa saadun ajatukseni rönsyilevä kehittely kiinnosti! :)

      Poista