Pirkko Saisio - Mies, ja hänen asiansa

Pirkko Saisio – Mies, ja hänen asiansa (Siltala 2016)

"Kristasta on ihanaa, että hänellä on mies, joka haluaa kuunnella korkeatasoista musiikkia arki-illallisellakin.

Krista ei tiedä misofoniastani mitään, en ole kertonut.
    Misofoonikko tulee raivohulluksi myös rakastetun aiheuttamista syömisen äänistä.
    Mutta taustamusiikki leikkaa hirvittävät syömisen äänet, tai ainakin pienentää ne.

Misofoonikolle taustamusiikki on pakopaikka.
    Minulle on."

Pirkko Saisio on erittäin arvostettu ja monipuolinen kirjallisuuden tekijä. Hän sai tänä vuonna Aleksis Kiven rahaston palkinnon. Minäkin pidän Saisiota yhtenä merkittävimmistä kotimaisista nykykirjailijoista. Olin lukenut häneltä toistaiseksi vain omaelämäkerrallisen romaanin Punainen erokirja, joka teki aikanaan hyvin suuren vaikutuksen. Tänä syksynä ilmestynyttä Mies, ja hänen asiansa -kirjaa kutsuttiin monissakin yhteyksissä hänen parhaakseen tähän mennessä, ja Saisiota veikkailtiin Finlandia-ehdokkaaksi (hän on saanut palkinnon jo kertaalleen juuri Punaisesta erokirjasta). Helsingin Kirjamessuilta ostamani Mies, ja hänen asiansa oli minulla kesken, kun ehdokkaat julkistettiin. En ehkä omaa kärkikuusikkoani olisi sen myötä muokannut, mutta vuoden kymmenen vaikuttavimman joukkoon romaani kyllä nousee.

Mies, ja hänen asiansa on kirjalle loistava nimi, sillä se tiivistää teoksen maailman täysin. Kerronta koostuu päähenkilön, kuusikymppisen juristin minäkerronnasta, joka on toteutettu sisäisenä monologina. Mukana on myös tämän nimettömän päähenkilön käymiä keskusteluja. Kirjan tapahtumat kestävät yhden kalenteriviikon ajan ja ne etenevät kellonajan tarkkuudella. Lukija pidetään koko ajan tietoisena, mitä ajankohtaa tarinassa eletään. Tapahtumat alkavat, kun mies lukee lehdestä vanhan ystävänsä Pablon kuolinilmoituksen. Se suistaa hänen elämänsä raiteiltaan, ja mies tarkastelee kriittisin silmin niin avioliittoaan parikymmentä vuotta nuoremman vaimonsa kanssa, työtovereitaan, menneisyytensä tapahtumia ja omaa elämäänsä kokonaisuutena – onko hän todella elänyt enää pitkään aikaan?

Mies suistuu lyhyiden, yleensä muutaman rivin mittaisiksi palasteltujen ajatusten ja puheenvuorojen kuljettamana yhä absurdimmaksi käyvään todellisuuteen. Hän tuntuu menettävän kontrollin kaikkeen, eikä miehen yhtäkkinen sekavuus jää huomaamatta hänen läheisiltään. Teoksen tunnelmassa on vahvasti jotakin Kafkan Oikeusjutun tapaista, mutta se ei näyttäydy yhtä satiirisena, vaikka pieniä piikkejä keskiluokkaisen elämäntavan kliseitä kohtaan heitellään, kuten blogitekstin alun sitaatista voi huomata. Juristin työssään kohtaamia tapauksia kuvataan myös hyvin purevasti. Nykyaikana yleisesti käytettyjä ilmauksia arvostellaan riemastuttavaan tapaan, ja Saisio käyttää mustaa huumoriaan muutoinkin mainiosti.

"Mutta minä kysyn kiltisti montako kertaa näin on tapahtunut.
     Rouva Heinonen arvelee niin tapahtuneen useita kertoja.
     Saman vai eri partnerin kanssa? (Sanana partneri, viitaten rakastelukumppaniin, on jo itsessään pornografiaa!)
     Rouva Heinonen arvelee, että saman."

Romaanissa on myös dekkarimainen juoni. Se miehen asia on hyvin vakavaa laatua, mutta hänen tunnustaessaan sen lopulta vaimolleen, sitä ei oteta vakavasti, vaan miehen mielenterveyden epäillään järkkyneen pahasti. Tämä tuo kirjaan epävarmuuden elementin – miten asiat oikeasti ovat? Kertojan luotettavuus muuttuu erittäin kyseenalaiseksi, ja lukija joutuu miettimään ketä uskoa. Mies joutuu sivustakatsojan rooliin, kun hänen elämänsä päätyy muiden käsiin ja ympärillä aletaan esittää outoa näytelmää.

"Jos esitys on huono, tulee katsoja vihaiseksi.
     Miksi?
     Siksi, ettei katsojalle tule koskaan mieleen, että tekijät eivät osanneet tehdä parempaa.
     Katsoja on varma, että häntä pidetään niin mitättömänä ihmisenä, ettei hänelle kannata näytellä paremmin."

Saisio on käsikirjoittanut myös kiitettyjä näytelmiä ja tuo tausta näkyy hänen taidossaan rakentaa romaania. Kohtaukset on laadittu huolella ja jännite pysyy. 400-sivuinen kirja on tekstien asettelun väljyydestä johtuen nopealukuinen, mutta loppupuolella tarkkaavaisuuden tarve kasvoi ja jouduin palailemaan välillä takaisin. Vaikka romaaneissa on tapana "selittää auki" enemmän, Saision teksti ja hänen käyttämänsä tyylilaji antavat mahdollisuuden sisällyttää myös subtekstiä, jolloin lukija saa ajatella itse. Mies, ja hänen asiansa on todella kiehtova teos, jota voi suositella kaikille mysteerien ystäville.

Muissa blogeissa: Ullan luetut kirjat, P. S. Rakastan kirjoja, Lukutoukan kulttuuriblogi, Levoton lukija, Lumiomena, Nannan kirjakimara